Voiko sotaan osallistua, alkamatta vihaamaan kaikkia rajan toisella puolella? Voiko puolustautua ja puolustaa muita, ilman että epäinhimillistää ne, jotka ampuvat kohden ja joita kohden ammut? Ne, jotka epäinhimillistävät sinut, jotka ehkä eivät pystyneet osallistumaan ilman epäinhimillistämistä? 

Sotaan osallistuu valtioita. Ja ihmisiä. Sotaan osallistuu asetehtaita ja energiayhtiöitä. Sotaan osallistuu korkeilla tuoleilla istuvia miehiä, jotka haluavat imperiumeja, etupiirejä. Jotka haluavat määritellä pelin säännöt ja rajat. Ja joille ihmiset ovat vain tuhlattavia resursseja, rajan molemmin puolin. 

Putin istuu tuolillaan, ihmisiä ammutaan.

Toveri kertoo, että nyt joistain rintamalla olevista anarkisteista on tullut yksiköidensä komentajia, he voivat valita että ihmiset yksikössä saavat tarpeelliset asiat, vaikka ne olisivatkin monen byrokraattisen suon takana. He oppivat sodan kokonaisuudesta ja samalla muodostavat solidaarisia suhteita. Se voi rakentaa muutakin kuin hengissä selviämistä.

Ukrainan armeijassa on miljoona taistelijaa, Solidaarisuuskollektiivit (Кolektyvy Solidarnosti, Solidarity Collectives) tukee noin 100:aa. Täysimittaisen hyökkäyksen alkuvaiheessa osa anarkisteista Kiovassa yhdessä muutamien muiden tahojen kanssa muodosti antiautoritaarisen joukkueen, joka liittyi Ukrainan alueellisiin puolustusjoukkoihin, mutta muutaman kuukauden jälkeen joukkueen sopimus lakkautettiin yksikön johdon vaihduttua. Iso osa joukkueeseen kuuluneista liittyi armeijan varsinaisiin yksiköihin, jotkut löysivät uuden vapaasopimuksella toimivan yksikön, jotkut jäivät aluepuolustusjoukkoihin. Sittemmin toverit ovat suosineet vapaaehtoista hakeutumista yksiköihin, joissa on jo tovereita. Muutoin he tulevat ennemmin tai myöhemmin värvätyiksi mihin tahansa yksikköön.

Pohdimme toisen toverin kanssa pitäisikö anarkisteilla sittenkin olla oma vapaasopimuksella toimiva yksikkönsä, jossa he olisivat kaikki yhdessä. Kuolisivatko kaikki kerralla? Rakentuisiko siitä jotain olennaista tulevaisuuden (ja nykyisyyden) kannalta? Olisiko se vain mediastuntti, vai solmisiko se suhteita? Voisiko sellaista edes valita, mistä kaikki ihmiset siihen? Vapaasopimuksellakin se olisi valtion armeijan osa. Suostuisiko armeija tekemään sopimuksen tällaisen yksikön kanssa? Ilman sopimusta toimivalle sissiryhmälle tämän tyyppisessä rintamasodassa ei tovereiden kokemuksen mukaan ole virkaa. Jos koko maa olisi vallattu, olisi eri asia, eri tilanne.

Entä Suomessa? Voisiko jollain vapaasopimuksen kaltaisella edes osallistua? 

Suomessa sodan ajan armeijan vahvuudeksi on laskettu 280 000 ihmistä. Tästä 96 % muodostuu asevelvollisista reserviläisistä. Yli 50-vuotiaat, asevelvollisuudesta vapautetut tai he joilla asevelvollisuus on suorittamatta, ovat varareservissä. Täydellisen liikekannallepanon aikaan heidätkin voidaan käskeä palvelukseen.

Mitä tarkoittaa itsepuolustus? Sodassa ja sodan ulkopuolella. Meille, anarkisteina.

Minerva