Solitraktori-kampanja kesti nimellisesti puoli vuotta, mutta sitä valmisteltiin noin puoli vuotta ennen kampanjan aloittamista ja suurin piirtein yhtä kauan on mennyt häntien solmimiseen. Eli oikeastaan olemme olleet projektin äärellä 1,5 vuotta. Kampanjan loppupuolella evaluoimme tekemäämme työtä jakaen evaluoinnin kolmeen erilliseen osaan: rahankeruuseen, järjestämiimme tapahtumiin sekä omaan analyysiimme, jonka pohjana toimivat tekstit, joita olemme kirjoittaneet ja kääntäneet, sekä keskustelut joita olemme käyneet ryhmän sisällä sekä muiden kanssa. Tämä teksti käsittelee tuota jälkimmäistä osuutta, jossa ruodimme omaa positiotamme, Venäjää ja globaalia tilannetta, varautumista sekä Euroopan anarkistiliikettä.
Solitraktori-kampanjaa aloittaessamme suunnitelmamme oli vain muutaman täsmäiskumaisen tapahtuman järjestäminen oman ryhmämme toimesta, ja tahdoimme muutoinkin irrottautua jo tutusta pöydänpidon perinteestä. Kun loppuevaluaatiossa ynnäsimme yhteen kaikki yleisötilaisuudet, joissa olimme olleet mukana tai jotka olivat meidän järjestämiämme, saimme summaksi kaikkiaan 15 erilaista tapahtumaa. Laskennallisesti Solitraktorilla oli siis koko puolivuotisen olemassaolonsa aikana jokin esiintyminen aina puolentoista viikon välein. Hupsista!
Olimme asettaneet päätavoitteeksemme saada mahdollisimman monta kuukausilahjoittajaa Solidaarisuuskollektiiveille, sillä he ovat nimenneet sen omalta kannaltaan mielekkäimmäksi tuen muodoksi ennustettavuutensa vuoksi.
Emme halunneet kuitenkaan lähestyä rahankeräämistä vain hyväntekeväisyysmäisestä yksilönvalintaan pohjautuvasta perspektiivistä, vaan lähestyimme erilaisia kaveriporukoita, poliittisia ryhmiä ja yhteisöjä toiveenamme, että voisimme rakentaa jonkinlaista yhteisempää taloutta. Halusimme tunnustella, voisimmeko anarkistisena liikkeenä Suomessa rakentaa jonkinlaisia yhteisiä ajatuksia siitä mihin käytämme rahaa, niin yksilöinä kuin ryhminä. Lisäksi halusimme ehdottaa ryhmille sisäistä keskustelua rahasta ja taloudesta pohtien, minkälaisia rahavirtoja ryhmien sisällä liikkuu. Vaikkei ryhmällä olisi yhteisiä varoja tai kaikilla jäsenillä olisi mahdollisuutta lahjoittaa, niin ehkä osalla ryhmän jäsenistä olisi tai ryhmälle heräisi kiinnostus kerätä rahaa yhteisesti kampanjaan.
Tämä keskustelu äänitettiin syksyllä 2025 kahden anarkistin, nimimerkkien Oiva ja Untamo välillä. Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alettua Ukrainassa Oiva lähti sinne viemään tavaroita ja tapaamaan paikallisia anarkistitovereita ja vieraili siellä vielä neljään otteeseen vuosien varrella. Vuosien edetessä, tilanne Ukrainassa kerkesi muuttumaan ja kansainvälinen keskustelu sen ympärillä tulehtumaan pahasti. Ukrainan tilanne ja anarkistiliikkeen jama herättivät Oivassa tarpeen kirjoittaa aiheesta, ja päätimme käsitellä asiaa haastattelumuodossa. Haastattelu laajeni keskusteluksi, ja tässä on tulos – pohdintaa ja kokemuksia ensin Ukrainasta mutta sitten laajemmin anarkismin suunnasta tällä hetkellä. Teksti on julkaistu myös Kapinatyöläinen-lehdessä 1/26.
Olemme julkaisseet osana kampanjaamme analyysejä entisen Neuvostoliiton alueen autoritääristen hallitusten vastaisista kumouksellisista liikkeistä. Vaikka analyysit eivät ole julkaishetkellä aivan tuoreimpia, koemme että esimerkiksi Georgian ja Kazakstanin tapahtumat ovat jääneet vähäiselle huomiolle kotimaisessa keskustelussa, niin laajemmassa mediassa kuin anarkistisessa liikkeessäkin. Haluamme kiinnittää huomiota tapahtumiin ja niistä tehtyihin analyyseihin, sillä vastarinnan ymmärtämisellä on itseisarvo. Lisäksi näiden maiden tapahtumia analysoimalla terävöityy ymmärrys Venäjästä imperialistisena valtana, ja voimme hahmottaa paremmin sitä, mistä kaikesta Ukrainan sodassa kamppaillaan. Olemme kääntäneet erittäin rajatusti anarkistilähteistä materiaalia, mutta kehotamme kaikkia kääntämiemme Kazakstan-analyysien [1,2] lisäksi itse perehtymään näihin aiheisiin, jotka osoittavat miltä “venäläinen maailma” näyttää.
Georgian neuvostomiehityksen vastaisen kansannousun satavuotispäivänä [11.12.2024] itsenäistymiskamppailu Venäjästä on se tärkein kysymys, joka saa ihmiset lähtemään kaduille yhä kiihtyvämällä tahdilla. Nykyisen liikkeen horisontissa siintää kuitenkin jotain muuta kuin pelkkä valinta kahden alueesta kamppailevan imperialistisen vallan, eli Euroopan tai Venäjän välillä. Liike ilmentää kasvavaa yhteiskunnallista raivoa niin Georgian paikallista autoritääristä hallintoa kuin ulkomaisten talousmahtien koko Kaukasiaa pitelevää kuristusotetta kohtaan.
Toisin kuin vallitseva mediadiskurssi antaa ymmärtää, tämänhetkinen mobilisaatio ei pelkisty Georgian EU-jäsenyyden vaatimiseen. Kauempaa katsottuna se saattaa muistuttaa Ukrainan vuoden 2014 Maidan-vallankumousta, mutta ymmärtääksemme mitä tämä nimenomainen kamppailu edustaa, meidän täytyy tarkastella sitä lähempää.
Vuoden 2025 lopun tapahtumat Berliinin anarkistisilla kirjamessuilla, jonne Solidaarisuuskollektiiveilta ja Valko-Venäjän Anarkistiselta mustalta ristiltä evättiin pääsy, ovat lisänneet uusia kierroksia eurooppalaiseen ikiliikkujaan, eli keskusteluun joka on pyörinyt vuosia Ukrainan sodan ympärillä. Mikä on itäeurooppalaisten anarkistien todellinen suhde anarkismiin, ovatko he anarkisteja ollenkaan? Minkä takia anarkistit valitsisivat kahden imperialistisen blokin välisessä sodassa puolensa?
Keskustelu on jatkunut jo vuosia ja siinä käytetyt argumentit ovat sellaisia, jotka Itä-Euroopan liikkeitä seuraaville ovat kuluneita ja jo moneen kertaan kumottuja. Aiheesta käydään paljon tuorettakin keskustelua, mutta koimme tarpeelliseksi palauttaa osan keskustelusta takaisin aivan sodan alkuhetkiin ja kääntää suomeksi Valko-Venäjän Anarkistisen mustan ristin lausunnon sodasta, jossa mielestämme pureudutaan olennaisiin peruskysymyksiin ja niihin liittyviin ristiriitoihin selkeällä tavalla. Valko-Venäjän Anarkistisen mustan ristin lausunto Ukrainan sodasta on julkaistu alunperin 10.6.2022 osoitteessa https://abc-belarus.org/en/2022/06/10/statement-of-the-abc-belarus-on-the-war-in-ukraine/ .
Täysimittainen hyökkäyssota Ukrainassa on jatkunut nyt jo neljä vuotta. Keskustelu sodan ympärillä Euroopassa on jatkunut yhtä pitkään, ja esimerkiksi vasemmistolaisissa ja anarkistisissa puheenvuoroissa on pyöritelty kysymyksiä siitä, missä menevät perustellun puolustuksen rajat. Päätimme kääntää Solidaarisuuskollektiivien sodan alkupuolella vuonna 2022 julkaiseman manifestin muistututtaaksemme, että joillekin pyöritellyt kysymykset olivat jo sodan varhaisessa vaiheessa itsestäänselviä ja että moniin esitettyihin kysymyksiin tai väitteisiin on vastattu jo.
Samasta syystä olemme kääntäneet myös Valko-Venäjän Anarkistisen mustan ristin julkilausuman Ukrainan sodasta, joka julkaistiin Solidaarisuuskollektiivien manifestin kanssa samoihin aikoihin, voit lukea sen yltä.Tässä käännöksessä olemme kunnioittaneet alkuperäistekstin valintaa kirjoittaa venäjä pienellä alkukirjaimella, joka on käytäntönä yleistynyt Ukrainassa viimeisen neljän vuoden aikana.
Sen lisäksi että Solitraktori-kampanjalla tuemme Ukrainan antiautoritaareja, olemme myös kiinnittäneet huomiotamme varautumiseen täällä, jos jonain päivänä sota tai muu iso kriisi koskisi omia elinalueitamme. Suomen Punainen Risti järjesti marraskuussa 2025 valtakunnallisen AvunKetju25-harjoituksen, jossa toimittiin kuvitteellisessa myrskytuhojen ja tulvien aiheuttamassa tilanteessa. Harjoituksiin sisältyi avun tarpeen kartoittamista ja erilaisia mahdollisia evakuointitehtäviä. Pirkanmaalla harjoiteltiin hätämajoitusyksikön pystyttämistä kymmenille ihmisille sekä ihmisten kohtaamista evakuointikeskukseen saavuttaessa. Tässä raporttia kyseisestä evakuointikeskuksen pystyttämisharjoituksesta sekä pohdintaa SPR:n roolista suhteessa valtioon sekä anarkistien suhteesta NGO:ihin.
Last year, we interviewed the Anarchist Black Cross Dresden. While ABC Dresden is also involved with traditional prison solidarity work, as of recently a major focus for their solidarity work has been Ukraine. We sent them a few questions to ask a bit about why and how. Here are their answers!
Ukrainan sota on jakanut anarkistiliikettä Euroopassa voimakkaasti. Esimerkiksi Berliinin anarkistiset kirjamessut päättivät jättää Solidaarisuuskollektiivit sekä Valko-Venäjän Anarkistisen Mustan ristin ulos tapahtumasta, koska pitivät heitä “sotaa kannattavina” toimijoina. Keskustelu ukrainalaisten anarkistien päätöksestä osallistua aseelliseen puolustukseen Venäjän hyökkäystä vastaan jää usein laajemman ison kuvan ja kansainvälisen politiikan analyysin varjoihin. Eurooppalaisten anarkistien argumentointi aiheesta huitelee välillä jossain aivan muualla kuin ruohonjuuritasolla, jossa tapaamme toimia. Kirjoitin ylös muutamia ajatuksia osallistumisesta sotatilanteisiin etenkin toimijuuden näkökulmasta. Ajatuksia ovat herättäneet niin seuraamani kansainvälinen (ja etenkin länsieurooppalainen) keskustelu sekä henkilökohtaisesti käymäni keskustelut.
