Keskustelu on jatkunut jo vuosia ja siinä käytetyt argumentit ovat sellaisia, jotka Itä-Euroopan liikkeitä seuraaville ovat kuluneita ja jo moneen kertaan kumottuja. Aiheesta käydään paljon tuorettakin keskustelua, mutta koimme tarpeelliseksi palauttaa osan keskustelusta takaisin aivan sodan alkuhetkiin ja kääntää suomeksi Valko-Venäjän Anarkistisen mustan ristin lausunnon sodasta, jossa mielestämme pureudutaan olennaisiin peruskysymyksiin ja niihin liittyviin ristiriitoihin selkeällä tavalla. Valko-Venäjän Anarkistisen mustan ristin lausunto Ukrainan sodasta on julkaistu alunperin 10.6.2022 osoitteessa https://abc-belarus.org/en/2022/06/10/statement-of-the-abc-belarus-on-the-war-in-ukraine/ .

Valko-Venäjän anarkistisen mustan ristin lausunto sodasta Ukrainassa

Täysimittainen sota Ukrainassa on jatkunut nyt kolme kuukautta. Näiden kolmen kuukauden aikana anarkistiliike on vastannut Venäjän hyökkäykseen erilaisin tavoin – jotkut ovat alkaneet tukemaan tovereitaan Ukrainassa ehdoitta, samalla kuin toiset toistavat tarinaa Naton aggressiivisuudesta alueella. Koimme tarpeelliseksi julkaista lausunnon omista näkemyksistämme tapahtumiin liittyen.

Neuvostoliiton kaaduttua monet toivoivat, että suurten väkijoukkojen äkillistä köyhtymistä kompensoitaisiin joltain osin kansalaisvapauksien laajentamisella. Valko-Venäjällä tämä vaihe päättyi perin nopeasti Lukashenkan nousun ja diktatuurin asteittaisen luomisen myötä. Venäjällä liberalismin toivo pysyi ilmoilla pitkäänkin, vaikka imperialistista projektia vaadittiinkin jatkuvasti palautettavaksi. Sota Tsetseniassa oli yksi ensimmäisistä esimerkeistä Moskovan “eliittien” julmuudesta “periferisiä” kansoja kohtaan.

Valko-Venäjän diktatuurin rakentaminen olisi ollut mahdotonta ilman Kremlin tukea. Ja se tapahtui jo ennen kuin Putin astui valtaan. Jeltsin ei pannut lainkaan pahakseen Valko-Venäjän häikäilemätöntä diktatuuria. Venäjä pyrki vaikuttamaan niin Valko-Venäjään kuin myös muihin entisen Neuvostoliiton maihin sekä poliittisesti että taloudellisesti painostaen. Ja jos esimerkiksi Kazakstanissa Nazarbajevin tukemisen johti maan hallinnon uskollisuuteen Moskovalle, niin vuoden 2004 vaalit Ukrainassa ja niitä seurannut “oranssi vallankumous” protesteineen laajalti rajoitti Venäjällä nyt vallassa olevan Putinin hallituksen vaikutusvaltaa maassa. Kymmenen vuotta myöhemmin Maidanin kansannousu osoitti, että ukrainalaiset eivät sallisi autoritäärisyyttä maassaan. Heidän valmiutensa vastustaa valtion väkivaltaa on yksi syistä Venäjän miehityksen vastaisen kamppailun jatkumiselle.

Lukashenka puolestaan sai yhä tukea Moskovalta ja jatkoi diktatuurinsa kehittämistä. Vuoden 2020 kansannousun nujertaminen oli loogista valtioterrorin jatkumoa valkovenäläistä yhteiskuntaa vastaan. Lukashenkaa vastaan osoitettiin mieltä lähes kaikkien presidentinvaalien yhteydessä ja joka kerta niihin vastattiin brutaalisti. Jo ennen vuotta 2020 ja jopa ennen vuoden 2010 vaaleja hallituksen vastustajia hakattiin, kidutettiin ja suljettiin selleihin. Juurikin Venäjän tuki mahdollisti Valko-Venäjän hallinnon jatkumisen, ja vuoden 2020 liikkeen tukahduttaminen avasi oven hyökkäykselle Ukrainaan. Kun tuhansia vangittiin ja kymmeniä tuhansia pakeni maasta, hyökkäyksen vastaisen liikkeen heikkous Valko-Venäjällä varmistettiin kaiken ylitse pyyhkäisevällä iskulla. Jos Putin olisi hyökännyt Ukrainaan ennen vuotta 2020, vastarinta Valko-Venäjällä olisi tehnyt sodan käymisestä Valko-Venäjän alueelta äärimmäisen riskialtista.

Putinin ääneenlausumat syyt hyökkäykselle ovat toissijaisia. Ei sillä ole merkitystä kuinka monta kertaa hän toistaa samat tarinat Natosta ja kemiallisista aseista Ukrainassa (eräänlaista postmodernia ironiaa: jos kerran Bushin ja Blairin sallittiin valehdella niin häpeilemättömästi, miksei myös meidän?). Täysimittainen hyökkäys Ukrainaan on jatkumoa Moskovan yritykselle murskata vuoden 2014 kansannousu ja raahata Ukraina väkipakolla niin kutsuttuun “venäläiseen maailman”. Se on äärioikeistolainen projekti joka tähtää Venäjän valtakunnan jatkuvaan kasvuun.

Tämä on konteksti, jossa esitämme kysymyksen: kuinka anarkistit voivat vastata tällaiseen aggressioon? Aloittakaamme perin yksinkertaisesta asiasta. Anarkisteina uskomme että kaikilla on oikeus puolustaa henkilökohtaista vapauttaan, juuri sitä vapautta, joka jatkuu muiden ihmisten vapaudessa. Näemme tarpeen kollektiiviselle puolustukselle näiden vapauksien kaventamista vastaan jatkuvan kamppailun avulla. Jos valtio tulee kivääri kädessä ottamaan vapauksiamme meiltä pois, me uskomme että kellä tahansa on oikeus tarttua kivääriin ja nousta kapinaan sitä valtiota vastaan, joka nämä vapaudet pyrkii meiltä pois ottamaan. Oikeus kapinoida itsevaltaa vastaan on perusta vapaan yhteiskunnan muodostamiselle. Me emme ole radikaaleja pasifisteja, jotka kannattavat rauhan ylläpitämistä millä keinoin tahansa. Näemme vaatimukset lopettaa vastarinta yksinkertaisena väärinymmärryksenä melko ilmeisestä: vaikka me alistuisimme, Kremlin väkivalta ei päätyisi. Me olemme antimilitaristeja, jotka uskovat että kaikki valtiot tulee riisua aseista (ja ydinaseet hävittää), jotta pitkällä aikajänteellä voimme ylläpitää rauhaa. Mutta emme silti vain antaudu hyökkääjälle.

Ukrainan tilanne on perin monumutkainen, mutta oikeus suojella itseämme valtion väkivallalta on ja pysyy meidän kaikkien käsissä. Näemme että väkivalta tässä sodassa tulee ennen kaikkea Venäjän valtion taholta. Mariupolin esimerkki osoittaa meille että Putinin armeija on valmis hävittämään kokonaisia kaupunkeja saavuttaakseen määränpäänsä raiskaamalla, tappamalla ja sieppaamalla ihmisiä. Ukrainan valtio on yhä valtio ja se on este ihmisten vapautumiselle, mutta yksikään ukrainalainen poliitikko ei sallisi itsensä käyttävän samanlaista valtiollista väkivaltaa mitä Putinin hallinto sallii. Haluamme myös osoittaa että Kremlin julmuudet Ukrainassa ovat vain jatkumoa sen toimille vapauden tukahduttamiseksi Venäjällä. Kidutus, murhat ja kaapaukset ovat päivittäisiä Putinin vallan alla. Voimme puhua poliittisesta ja sosiaalisesta sorrosta yhtälailla kaikkialla Venäjällä kuin kaikissa niissä tämän planeetan diktatuureissa, joita Kreml tukee.

Vastustaessaan venäläisen autoritäärisyyden väkivaltaisuutta Ukrainan kansa on löytänyt väliaikaisen liittolaisen Ukrainan valtiosta, jolla on tässä sodassa omat päämääränsä. Havaitsemme jo nyt, että ukrainalaiset poliitikot käyttävät sotaa sumuverhonaan yrittäessään puskea läpi omia proktejaan työläisten hallitsemiseksi. Kamppailut näitä asioita vastaan tulevat olemaan vaikeita. Mutta ne tulevat olemaan täysin mahdottomia, jos Putin voittaa ja Venäjällä vallitseva väkivallan määrä leviää myös Ukrainaan.

Me pidämme väliaikaisen aselevon solmimista anarkistien ja vasemmistolaisten sekä Ukrainan valtion välillä pakotettuna ja väistämättömänä nykyaikaisen eurooppalaisen sodan olosuhteissa. Mutta se ei tarkoita sitä, että me unohtaisimme vallankumoukselliset päämäärämme ja kannattaisimme valtion vahvistamista. Anarkistien osallistuminen sotilaallisiin rakenteisiin ei missään tapauksessa saa merkitä uuden valtiomyönteisen patriotismin syntyä. Liittouma Ukrainan viranomaisten kanssa on väliaikainen mutta se tulee pysymään voimassa niin kauan kuin Venäjän valtio jatkaa aivan kaikkien ampumista. Tämän Moskovan vastaisen kollektiivisen vastarinnan aikana anarkistisen liikkeen vahvistaminen Ukrainassa on avain liikkeen selviytymiseen, jos Putin kukistetaan. Ja vahvistaminen on mahdollista vain kansainvälisen tuen avulla. Äärioikeiston nousuun voidaan vastata vain anarkistisen, vallankumouksellisen liikkeen nousulla. Liikkeen ei tule vaatia rauhaa hinnalla millä hyvänsä vaan se on oltava valmis tarttumaan aseisiin itsensä puolustamiseksi.

Venäjän voitto tässä sodassa ei olisi täydellinen katastrofi vain Ukrainalle vaan koko Itä-Euroopalle. Venäläinen maailma jatkaisi leviämistään mantereen ylle ruton lailla uuden imperiumin luomiseksi. Tässä ympäristössä olisi vaikea kuvitella uusien kansannousujen voivan menestyä Valko-Venäjällä, Kazakstanissa tai muissa Moskovan vallan ikeen valtioissa. Me valkovenäläiset anarkistit, jotka on ajettu maanpakoon, menettäisimme kaiken mitä olemme pyrkineet rakentamaan viimeisen 30 vuoden aikana. Tämän takia aseellinen vastarinta anarkistien toimesta Putinia vastaan on vallankumouksellinen välttämättömyys johon kutsumme kaikkia tovereita. Juuri nyt koemme että tehokkainta sodanvastaista toimintaa on liittyä anarkistisiin aseellisiin yksiköihin Ukrainassa, tukea sodanvastaista ja anarkistista toimintaa Venäjällä ja Valko-Venäjällä niin paljon kuin mahdollista ja kritisioida nationalistisia ja imperialistisia asenteita jotka jakavat alueen kansoja. Putinin kaatuminen ja Venäjän armeijan tappio johtaisivat ei vain Valko-Venäjän itsensä vapautukseen vaan lukuisten muiden siellä vangittujen vapautukseen.

*

Suomentajan terveiset: Valko-Venäjän anarkistinen musta risti jatkaa työtää tukemalla vangittuja tovereitaan myös Valko-Venäjällä. Rahaa tarvitaan muun muassa asianajajien kuluihin, vankien perheille, vangeille lähetettäviin tavaroihin, vapautuneiden vankien auttamiseksi, lääketieteelliseen ja psykologiseen apuun aktivisteille, kirjeiden lähettämiseen ja Mustan ristin infrastruktuurin ylläpitämiseen. Valko-Venäjän mustalle ristille voi lahjoittaa osoitteessa https://abc-belarus.org/en/about-us/donate/