Terveisiä Ukrainasta. Näin siitä pienen vilauksen. 

Kiovassa ihmiset pyrkivät elämään niin normaalia elämää kuin voivat: käyvät taidenäyttelyissä, rannalla. Tekevät töitä ja harrastavat. Metroissa näkyy lähinnä naisoletettuja, mutta niin kuulemma oli ennen sotaakin: keski-ikäiset miehet liikkuvat yksityisautoilla, jos heillä on yhtään rahaa.

Etenkin iltaisin ja öisin tulee ilmahälytyksiä. Illan helteessä luulemme ilmatorjuntaa ensin ukkoseksi, se kuuluu kaukaa. Jatkamme kävelyä kadulla, mitä muutakaan sitä? Joen yli kulkevat metrot pysähtyvät kunnes tiedetään minne päin maata ballistiset ohjukset suuntaavat. Puoli tuntia myöhemmin merkkiääni kertoo metrojen taas liikkuvan. Puolesta yöstä eteenpäin on aina ulkonaliikkumiskielto, kaupunki hiljenee. Vain roska-autot kuuluvat olevan liikkeellä.

Continue reading →