Varautuminen #1

Sen lisäksi että Solitraktori-kampanjalla tuemme Ukrainan antiautoritaareja olemme myös kiinnittäneet huomiotamme varautumiseen täällä, jos jonain päivänä sota tai muu iso kriisi koskisi omia elinalueitamme. Tampereella Sampolassa järjestettiin syksyllä 2025 kolme luentoa varautumisesta ja suojautumisesta. Ensimmäinen luennoista käsitteli kotivaraa, toisen luennon aiheena oli asuinkiinteistöjen turvallisuus ja väestönsuojat, kolmannessa käsiteltiin vapaaehtoista pelastuspalvelua. Tässä raportti tuosta toisesta luennosta sekä jatkopohdintoja kysymyksiin, jotka luennolla jäivät avoimiksi.

kuva: wikimapia.org

Väestönsuojia ja asuinkiinteistöjä käsittelevän luennon piti Hämeen pelastusliiton edustaja. Luento painottui koskemaan asuinrakennuksia, joissa laki velvoittaa tekemään pelastussuunnitelman, eli vähintään kolmen asunnon taloyhtiöitä. Myös väestönsuojien osalta huomio oli lähinnä taloyhtiöiden väestönsuojissa, valtaosa Suomen väestönsuojista kun sijaitsee yksityisten taloyhtiöiden tiloissa. Yksi luennolla heränneistä kysymyksistä olikin, minne suojautua vaaratilanteessa, jos omassa asuinkiinteistössä väestönsuojaa ei ole? Palataan tähän kysymykseen vähän myöhemmin.

Pelastussuunnitelmia: yhteistyö lisää turvallisuutta

Vaikka pelastussuunnitelman tekemistä vaatii laki, on sen lähtökohta palvella asukkaiden tarpeita. Virallisesti vastuu suunnitelman tekemisestä on taloyhtiön hallituksella, mutta hallitusta suunnittelussa ja sen toteutuksessa voi auttaa erikseen nimetty pelastustiimi. Suunnitelmasta tulee selvitä millaisia vaaroja ja riskejä asukkaat saattaisivat kohdata, miten niitä ehkäistään, miten niihin varaudutaan ja miten vaaratilanteessa toimitaan. Suunnitelman paikkansapitävyys on hyvä tarkistaa kerran vuodessa. 

Ohjeet vaaratilanteessa toimimisen varalle tulee saattaa asukkaiden tietoon, sillä vastuu vaaratilanteissa toimimisesta on jokaisella talon asukkaalla. Pelastuslaissa määritellään vastuun siirtyvän viranomaiselle siinä vaiheessa kun ensimmäinen viranomainen saapuu vaara- tai onnettomuuspaikalle. Hyvä tapa perehdyttää talon asukkaat pelastussuunnitelmaan on esimekiksi turvallisuuskävelyn järjestäminen, jossa tutustutaan niin talon ulkotiloihin, mahdollisiin porraskäytäviin kuin yhteisiin tiloihin – ja esimerkiksi hätäpoistumisreitteihin.

Sotia todennäköisemmin asukkaita uhkaavat myrskyt, sähkökatkot, vesikatkot ja tulipalot, ja siksi jokaisen talon asukkaan olisikin hyvä tietää missä sijaitsevat rakennuksen sähkötaulut, vesisulut ja sammutuskalusto – ja miten nämä kaikki toimivat. Lisäksi esimerkiksi palokunnan tai ambulanssin tulee löytää kiinteistö, eli talon numeroinnin on hyvä olla selkeästi näkyvillä. Pelastushenkilökunnan on myös päästävä esimerkiksi porraskäytävän ovesta sisään. Jos hätätilanteessa et voi mennä avaamaan porraskäytävän ovea, voitko saada esimerkiksi naapurin menemään porraskäytävän ovelle pelastushenkilökuntaa vastaan? 

Yksi tärkeä turvallisuutta lisäävä tekijä kerros-, rivi- ja luhtitaloissa onkin, että asukkaat ovat yhteydessä keskenään, heidän välillään on toimivia kommunikaatiokanavia ja he tuntevat toisensa. Voi olla hyödyllistä tietää, että joku naapureista on ensiaputaitoinen, toinen ymmärtää sähkölaitteiden päälle ja kolmas saa jumittuneet putkisulut väännettyä kiinni. Mutta yhtä hyödyllistä voi olla sen hahmottaminen, kuka pysyy vaaratilanteessa rauhallisena ja voi opastaa muita tai pystyy esimerkiksi tarjoamaan tukea shokissa olevalle. Ja ennen kaikkea: kuka naapureista tarvitsee vaaratilanteessa apua esimerkiksi liikkumisrajoitteiden vuoksi. Hämeen pelastusliiton luennoitsija muistutti myös, että vaaratilanteita ja niissä toimimista on hyvä tarkastella myös lasten silmin.

Vaara- ja onnettomuustilanteissa ihmiset toimivat tyypillisesti kolmella eri tavalla: rationaalisesti, vaistonvaraisesti tai panikoiden. Näistä tavoista vain rationaalisuutta voi harjoitella ja siis vahvistaa tätä puolta itsessä ja muissa. Hämeen pelastusliiton edustajan mukaan vaaratilanteessa keskeistä on, että joku ottaa vastuun tilanteessa ja antaa muille ohjeita, opastaa ja jakaa tehtäviä muille, jos tilanteessa on paljon ihmisiä. Esimerkiksi palohälytyksen tullessa yksi henkilö seisoo ovella kunnes kaikki ovat poistuneet tilasta ja varmistuu että tila todella on tyhjä. Näin ei jää epätietoisuutta siitä, tulivatko kaikki varmasti ulos. Tämä helpottaa palokunnan toimintaa ja myös rauhoittaa tilannetta.

Mikään ei estä tekemästä pelastussuunnitelmaa myös yhden tai kahden asunnon kiinteistöihin. Jo pelkän suunnitelman tekeminen on rationaalisen puolen vahvistamista panikoinnin sijaan. Jos pelastussuunnitelma asuintalosta puuttuu, aloitteen sen laatimisesta voi ottaa kuka tahansa.

Kotivara ja suojautuminen

Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen alettua Ukrainassa 2022, puhe kotivarasta on yleistynyt. Kaikilla tulisi olla kotonaan tarvittavat asiat kolmen vuorokauden varalle, eli noin kuusi litraa vettä henkilöä kohden ja hyvin säilyviä ruokia. Myös vesiastia, jolla vettä voi hakea lisää jakelupisteestä, on tarpeellinen. Lisäksi lemmikeille on varattava riittävästi ruokaa ja juomaa. Muita hyödyllisiä asioita ovat taskulamppu, paristot ja patteriradio sekä kännykän varavirtalähde sekä niin ikään ensiapuvälineet, sammutuspeite tai käsisammutin, ilmastointiteippi asunnon tiivistämiseksi, jos ilmassa on vaarallisia aineita, ja retkikeitin ruuan valmistamiseen (jota käytetään ulkotiloissa!). Myös omia lääkkeitä tulisi olla vähintään kolmen päivän ajaksi ja alle 40-vuotiailla joditabletteja. Lisäksi kehotetaan että kotivarana on muovipusseja ja paperipyyhkeitä.

Sotatilannetta todennäköisemmin kotivaraan voi joutua turvautumaan sähkö- tai vesikatkon yhteydessä tai jos naapurustossa esimerkiksi syttyy tulipalo ja ihmisiä kehotetaan pysymään sisätiloissa ilmassa olevien myrkyllisten aineiden vuoksi. Jos uhka kuitenkin jonain päivänä onkin suurempi ja on siirryttävä väestönsuojaan, nuo samat asiat – teippiä, retkikeitintä ja sammutinta lukuunottamatta – on tarpeen ottaa mukaan. Ajantasaisesti pidetyssä väestönsuojassa on valmiiksi jo vettä, joten sitä ei myöskään tarvitse kantaa mukana. Sen sijaan lämpimät ja mukavat vaatteet, makuupussi, makuualusta ja ruokailuvälineet saattavat tulla tarpeeseen kuin myös pelit, lelut, kirjat ja muu ajanviete, vaikka väestönsuojassa harvoin tuota kolmea vuorokautta ollaankaan. 

Riippuen vaaratilanteesta, kotiin jäävät ruuat puolestaan kannattaa pistää ilmatiiviisiin pusseihin, jolloin ne eivät esimerkiksi kontaminoidu säteilystä. Muutenkin kaikki kannattaa jättää niin kuin olisi aikeissa olla asunnosta poissa useita kuukausia – jos suojaan siirtymiseen on aikaa valmistautua. Ilmahälytyksen tullessa aikaa tavaroiden pakkailulle ei ole.

Suomessa on väestönsuojia noin 4,4 miljoonalle ihmiselle, eli ei koko väestölle, mutta kuitenkin melkoisen kattavasti. Suurin osa suojista sijaitsee asuinrakennusten kellareissa tai erillisissä ulkorakennuksissa ja niiden koko määrittyy rakennuksen neliöiden perusteella, ei siis esimerkiksi talon asukasluvun mukaan. Väestönsuoja suojaa sotilaallisen hyökkäyksen aikana, rakennuksen romahtaessa, säteilyltä, paineaallolta ja terveydelle vaarallisilta aineilta. Jotkut vanhemmat suojat on rakennettu vain pommituksen kaltaisia vaaroja silmällä pitäen.

Väestönsuojalle on oltava tyhjennys- ja käyttöönottosuunnitelma ja se on saatava käyttöön 72 tunnissa – suurin osa suojista kun on normaalioloissa muussa käytössä, esimerkiksi varastona, kuntosalina ja niin edelleen. Väestönsuojan ylläpidosta vastaa rakennuksen omistaja ja suojalle on tehtävä tiiveyskoe kymmenen vuoden välein. Väestönsuojan ilmanvaihto toimii tarvittaessa käsikäyttöisesti ja koneellisestikin toimiessaan se on oman järjestelmänsä piirissä eikä siis nojaa rakennuksen normaaliin ilmanvaihtoon. Ruokien säilyttämistä ja valmistamista varten siellä on syytä olla jääkaappi ja mikro. Suojassa voi tulla melkoisen lämmin ihmisten ahtautuessa pieneen tilaan, joten ruuanvalmistuksella lämpötilaa ei haluta nostaa. Lemmikkejä väestönsuojaan ei saa tuoda, vaan ne on jätettävä asuntoon riittävän ravinnon ja veden kanssa. 

Väestönsuojassa olemista helpottaa, jos etukäteen laaditaan lista vastuuvuoroista: kuka käyttää vuorollaan ilmanvaihtokonetta, kuka tyhjentää kuivakäymälöitä, kuka huolehtii ensiavusta, kuka järjestyksestä ja kuka henkisestä tuesta. Tässäkin siis yhteistyö ja keskinäinen sopiminen ja järjestäytyminen on keskeistä. Lisäksi on suositeltavaa, että taloyhtiö nimeää väestönsuojan hoitajan, jolloin on selkeää kuka on kärryillä väestönsuojan tilanteesta ja pitää sen kunnosta ja varustuksesta huolta.

Tampereella poikkeusolojen aikaan

Luennolla esitettiin kysymys, että minne sitten suojautua, jos omassa asuintalossa väestönsuojaa ei ole. Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa metroasemat ovat toimineet väestönsuojina pommitusten aikaan, Helsingin keskusta-alueen metroasemat toimisivat samalla tavalla. Mihin Tampereella mentäisiin vastaavassa tilanteessa? Luennoitsija vastasi, että sellaisia tilanteita joissa väestöä kehotetaan suojautumaan, määrittelee valmiuslaki, joka sisältää esimerkiksi evakuointisuunnitelmat, mutta tämä tieto ei ole julkista.

Sotatilanteessa ensimmäiseksi ihmisiä aletaan yleensä evakuoimaan infrastruktuurin, kuten lentokentän, voimalaitosten ja vastaavien läheisyydestä. Evakuoinnista tiedotetaan esimerkiksi 112-sovelluksella, radiossa, teksti-tv:ssä, mutta myös soittamalla taloyhtiön hallituksen vastuuhenkilölle. Luennoitsija suositteli kolmea erilaista äppiä, joiden kautta voi saada tietoa vaaratilanteissa: 112-sovellusta, Finntraficin Mobiilia sekä vielä kehitysvaiheessa olevaa VARA – Väestönsuojelun mobiilipalvelua. Luennoitsijan suositusten lisäksi Pelastusopiston selvityksessä Ukrainan väestönsuojelun kokemuksista (Pelastusopisto, 2025) suositellaan, että Suomessa otettaisiin käyttöön samankaltainen mobiilipalvelu kuin Ukrainassakin, josta ihmiset saavat reaaliaikaisesti tietoa ilmahälytyksistä sekä lähimpien väestönsuojien sijainnista. Lieneekö tuo VARA juuri sellainen?

Niin kauan kuin evakuointimääräyksiä ei anneta, kallioväestönsuojiin siirtymisen sijaan lähtökohtainen oletus on, että ihmiset suojautuvat omiin asuntoihinsa. Esimerkiksi omakotitalossa paras suojautumispaikka on sellainen, jonka saa tiiviiksi ja jossa on vesipiste ja vessa – esimerkiksi kodinhoitohuone. Pommitusten kohdalla kannattaa mennä kellariin ja ikkunoiden luota on syytä pysytellä pois. Vaikkei pommi omaan rakennukseen osuisikaan, paineaallot rikkovat ikkunoita ja saavat lasinsirpaleet lentämään. Jos taas on kyse ilmassa olevista vaarallisista aineista, kellaria parempi suoja ovat asunnon ylimmät kerrokset, sillä suurin osa vaarallisista aineista on ilmaa raskaampia.

Koska luennolla yhteistä väestönsuojista sai ohuenlaisesti tietoa, jäi kysymys kaihertamaan, mutta jonkun verran tietoa Tampereen tilanteesta löytyi verrattain helposti internetiä penkomalla. Tampereen kaupungin omistuksessa on noin 100 väestönsuojaa. Niin kutsuttuihin kalliosuojiin mahtuu noin 40 000 ihmistä. Lisäksi yli sadassa kaupungin omistamassa kiinteistössä on väestönsuoja. Kaikkiaan Tampereella suojia on 300 000:lle, eli jopa yli kaupungin väkiluvun. Suurin osa niistä sijaitsee yksityisissä taloyhtiöissä ja on vaihtelevassa kunnossa.

Kaupunki on kunnostanut omia väestönsuojiaan vuodesta 2018 lähtien, eli ne ovat melko hyvässä kunnossa. Liisankallion yleinen väestönsuoja sijaitsee Kalevassa, siellä on 615 paikkaa ja sinne saa mennä kuka tahansa joka sattuu olemaan lähistöllä liikkeellä vaaran uhatessa. Yhteisistä väestönsuojista kolme sijaitsee Hervannassa: Hervannan uimahalli (A) sekä jäähalli ja parkkihalli (B,C). Esimerkiksi jäähalli on korvamerkitty 500 metrin säteellä siitä asuville. Lisäksi väestönsuojia on Näsinkalliossa (Nääshalli), Osmonkalliossa (Osmonkallion ampumarata), Lapinniemessä ja Kaupissa (Kaupin VSS-johtokeskus). Evakuointitilanteessa väestönsuojapaikka saatetaan osoittaa myös jostain lähellä sijaitsevasta julkisesta rakennuksesta, kuten koulusta tai virastosta.

Poikkeusolojen lainsäädännöstä

Kuten todettu, väestönsuojelua koskevat tiedot ovat salaisia ja niitä määrittelee valmiuslaki. Tuntuikin mielekkäältä vilkaista hieman myös valmiuslakia ja sen antamia toimivaltuuksia. Samalla tuli tutkailtua lyhyesti muutakin poikkeusolojen lainsäädäntöä.

Valmiuslain käyttöönoton asettaa valtioneuvosto, ja eduskunta joko hyväksyy tai kumoaa osittain tai kokonaan sen. Jos asetettua valmiuslakia ei viikon sisällä viedä eduskunnan päätettäväksi, raukeaa sen voimassaolo. Valmiuslaki voi olla voimassa kerrallaan maksimissaan kuusi kuukautta ja sitä voidaan soveltaa vain koko yhteiskuntaa koskevissa kriisitilanteissa. Ennen lain asettamista poikkeusolojen olemassaolon toteaa valtioneuvosto yhdessä presidentin kanssa. Lain mukaan valmiuslain käyttöönottoon oikeuttavia poikkeusoloja ovat Suomeen kohdistuva aseellinen hyökkäys tai siihen rinnastuva tilanne ja näiden jälkitila sekä aseellisen hyökkäyksen uhka, jonka torjuminen vaatii valmiuslain käyttöönottoa. Myös väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erittäin vakava uhka tai tapahtuma, joka vaarantaa yhteiskunnan toimivuuden, mahdollistaa valmiuslain käyttöönoton. Samoin näin tekee erittäin vakava suuronnettommuus tai sitä vastaava erittäin laajalle levinnyt tartuntatauti. Lakia sovellettiinkin koronapandemian aikaan vuosina 2020 sekä 2021, ja niinkuin jotkut ehkä muistavat, laki voidaan asettaa voimaan myös vain osassa maata.

Valmiuslaki antaa paljon toimivaltuuksia valtioneuvostolle, ja esitettäessä lakia käyttöönotettavaksi on asetuksessa mainittava, mitkä lain osat halutaan aktivoida, eli mitkä toimivaltuudet otetaan käyttöön. Valmiuslain käyttöönotto ei oikeuta esimerkiksi kansainvälisen oikeuden sääntöjen hylkäämiseen eikä sen perusteella saa rajoittaa kenenkään oikeutta elämään tai henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, ihmisarvoon, uskonnon tai omatunnon vapauteen. Myöskään sanavapautta, kokoontumisvapautta, mielenosoitus- ja yhdistymisvapautta tai kirje- ja puhelinsalaisuutta sillä ei saa rajoittaa – niin, paitsi Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen ja sodan aikaan. Tuolloin valmiuslailla henkilökohtaista vapautta saa rajoittaa työvelvollisuuteen liittyvin perustein. Valmiuslailla valtioneuvosto saa myös oikeudet yhteiskunnan taloudellisen elämän täydelliseen kontrolliin.

Sotatilanteessa valmiuslainsäädäntöä määrittelee myös puolustustilalaki, joka on valmiuslakia voimakkaampi ja antaa valtuuksia valtioneuvoston lisäksi monille siviili- ja sotilasviranomaisille. Sen käyttö mahdollistaa perusoikeuksienkin rajoittamisen, kuten vaaralliseksi arvioitujen henkilöiden laittamisen turvasäilöön, yhdistysten toiminnan kieltämisen, yleisen kokouksen kieltämisen tai ulkonaliikkumiskiellon määräämisen. Puolustustilalakia voidaan soveltaa myös sotaan rinnastettavissa vakavissa “yleiseen jäjrestykseen vaikuttavissa sisäisissä, väkivaltaisissa levottomuuksissa, joilla pyritään kumoamaan tai muuttamaan perustuslain mukainen valtiojärjestys”. Puolustustilalain perusteellisempi tarkastelu lienee toisen tekstin aihe, mutta sen tunteminen on kyllä tarpeen pohdittaessa anarkistien ja antiautoritaarien mahdollisuuksia järjestäytyä ja toimia sotatilanteissa.

Lopuksi

Asuinkiinteistöjen turvallisuutta ja väestönsuojia koskeva luento muistutti siitä, että poikkeusoloja on monenlaisia ja että arjen vaaratilanteiden tunnistamisesta ja kyvystä toimia niitä kohdattaessa, on hyötyä myös vakavammissa poikkeusoloissa. Samalla se kuitenkin näytti myös, että osa ihmisten turvallisuutta koskevasta tiedosta on salaista ja että tilanteessa, jossa olisi syytä vetäytyä väestönsuojaan, on ainakin aluksi melko riippuvainen valtion ja viranomaisten antamasta tiedosta, jos omasta asuintalosta väestönsuojaa ei löydy. 

Turvallisuutta omassa asuinpaikassa voi kuitenkin lisätä keskustelemalla naapureiden ja lähellä asuvien tovereiden kanssa yhteisiä suunnitelmia tehden ja tilanteita varten harjoitellen. Sekä hommaamalla sen kotivaran.