Category Archives: General

Valkovenäläinen toveri Misjats kuoli taistelutehtävissä

Solidaarisuuskollektiivit ilmoittavat syvän surun ja murheen vallassa toverinsa kuolemasta. Nimeä Misjats (“Kuu”) käyttänyt toveri oli osa ryhmää, jota Solidaarisuuskollektiivit tukevat.

Valko-Venäjällä Misjats osallistui aktiivisesti diktatuurin vastaisiin protesteihin ja tästä johtuen joutui toistuvasti repression kohteeksi. Vuodesta 2023 lähtien hän taisteli osana Ukrainan asevoimia. Ensin hän palveli lääkintähenkilönä pelastaen ihmishenkiä lähellä Bahmutia. Myöhemmin hän oli osa tulitukikompaniaa, sitten pioneerijoukoja. Vuodesta 2024 lähtien hän oli osa kranaatinheitinyksikköä – jossa hän menetti henkensä.

“Kranaatinheitinyksikössä hän työskenteli laskennan parissa ja auttoi meitä valtavasti”, muistelee yksi hänen tovereistaan. “Hän oli lähes korvaamaton. Hän koulutti ihmisiä suunnittelussa ja lääkinnässä ja tarkisti aina ensiapupakkaukset ja tarvikkeet. Hän kantoi paljon vastuuta – aina ammuntatuloksista monimutkaisiin laskentatoimituksiin. Monesti hän oli se joka ymmärsi miksei ammunta toiminut – oli sitten kyse kranaattien toimimattomuudesta tai ammusten puutteesta.”

19. elokuuta Misjats menetti henkensä taistelutehtävissä. Hänen hautajaisiaan vietettiin Kiovassa 26. elokuuta. Hänellä oli vaimo ja vastasyntynyt lapsi, heitä voi tukea lahjoittamalla rahaa:

Teksti on käännös Solidaarisuuskollektiivien tekstistä. Monet valkovenäläiset anarkistit ovat lähteneet Ukrainaan sodan sytyttyä tai tukevat muuten puolustuskamppailua. Lue lisää:

Avustuskuljetuksin humanitaarista tukea sekä apua eläimille

Solidaarisuuskollektiivit tekee säännöllisiä humanitaarisia avustusmatkoja lähelle rintama-alueita sekä paikkoihin, jonne maan sisäisiä pakolaisia on majoitettu. Lisäksi he vievät tarvikkeita sairaaloihin ja vanhainkoteihin sekä kuljettavat tavaraa eläinsuojiin, joissa huolehditaan hylätyistä eläimistä. Kuluneen vuoden aikana matkoja on tehty neljä, joista viimeisin toteutui heinäkuussa.

Heinäkuun matkalla Solidaarisuuskollektiivit toimittivat sairaalatarvikkeita vanhusten väliaikaiseen majoituskeskukseen Okean Dobraan (“Ystävällisyyden meri”) Dniprossa. Okean Dobrassa asuu liikuntarajoitteisia vanhuksia, jotka on evakuoitu taistelualueilta. Keskukseen vietiin mm. verenpainemittareita, happisaturaatiomittareita, glukoosisensoreita, verensokerin mittausliuskoja, kuumemittareita, vaippoja, sidetarvikkeita, lääkkeitä sekä lämpimiä vaatteita.

Sairaalaan Druzhkivkassa vietiin tippatelineitä, UV-valoja, röntgensäteiltä suojaavia työvaatteita, stetoskooppeja ja lämmittimiä. Vähävaraisille potilaille toimitettiin myös hygieniatarvikkeita. Näiden tarvikkeiden toimitus oli mahdollista Ukrainan Solidaarisuusbussin ansiosta.

Harkovassa sairaalaan toimitettiin katetreja, elektrodeja, lääkkeitä ja muita kulutustarvikkeita. Harkovassa vanhuksille ja liikuntarajoitteisille toimitettiin myös ruokaa, hygieniatuotteita, välttämättömiä lääkkeitä ja kotitaloustarvikkeita.

Matkan toinen keskeinen osa oli tukea eläinten parissa toimivia vapaaehtoisia Donetskin alueella. Yhdessä Pelasta Ukrainan lemmikit -järjestön kanssa he toivat eläinsuojiin 420 kg eläintenruokaa sekä eläinlääkinnässä tarvittavia välineitä. Družkivkan kaupungissa Larysa huolehtii 35:stä koirasta, 30:stä kissasta sekä kahdeksasta kissanpennusta. Oleksijevo-Družkivkan kylässä Gasja antaa paikan 21 koiralle (enimmäkseen vanhoille tai joilla on vammoja) ja kymmenille kissoille. He ruokkivat myös kasvavaa määrää kulkukoiria ja -kissoja, jotka ovat jääneet kadulle ihmisten evakuoiduttua alueelta. Nämä henkilöt jäivät eläinten luokse, koska heillä ei ole muuta paikkaa minne mennä näiden kanssa.

Solidaarisuuskollektiivit kiittävät kaikkia, jotka mahdollistivat tämän matkan ja muistuttavat mahdollisuudesta tukea seuraavaa humanitaarista avustusmatkaa:

Tukea eläimille voi lähettää:

Teksti on käännös Solidaarisuuskollektiivien raportista.

Anarkistitaiteilija David Tšytškan (1986–2025) kaatunut taisteluissa

Elokuun 8. päivänä, osallistuessaan Venäjän jalkaväen hyökkäyksen torjuntaan Zaporižžjassa, David Tšytškan haavoittui vakavasti ja kuoli seuraavana päivänä saamiinsa vammoihin. Hänelle järjestettiin muistotilaisuus Maidanin aukiolla Kiovassa 18. elokuuta 2025. Tilaisuuteen osallistui kymmenittäin ihmisiä kantaen mustia, punamustia, mustavihreitä ja mustavioletteja anarkistilippuja, sateenkaarilippuja, Ukrainan lippuja sekä Tšytškanin tauluja.

39-vuotias Tšytškan osallistui anarkistiseen kamppailuun kahdenkymmenen vuoden ajan Ukrainassa. Vuonna 2024 hän listautui vapaaehtoisena Ukrainan armeijaan ja osallistui puolustustaisteluun yli vuoden ajan. Vastarintakomitea (Komitet Sprotyvi, Resistance Committee) kuvailee Tšytškania muistojulkaisussaan henkilöksi, joka onnistui luomaan ympärilleen toveruuden ja luottamuksen ilmapiirin ja joka sitoutuneesti kohtasi vastaan tulevat haasteet, piiloutumatta muiden selkien taakse. Häntä jäivät kaipaamaan lukuisat toverit sekä hänen vaimonsa ja pieni lapsensa.

Tšytškan otti taiteessaan kantaa Venäjän hyökkäyssotaa vastaan ja toi esiin antiautoritaarien osallistumisen puolustustaisteluun. Aikaisemmissa töissään hän mm. kuvasi ihmisiä kamppailemassa valtiota, kapitalismia ja poliisia vastaan sekä pyrki kuvittelemaan sellaista tulevaisuuden Ukrainaa, jota ei kuvastaisi vain sinikeltainen lippu, vaan myös mustan, punaisen ja violetin värit – eli antiautoritaarisuus ja desentralisaatio, feminismi ja kulttuurinen edistyksellisyys sekä yhteiskunnallinen tasa-arvo ja suora demokratia. 

Tšytškania on kuvailtu yhdeksi huomattavimmaksi nykytaiteilijaksi Ukrainassa. Oikeistoaktivistit vandalisoivat Tšytškanin näyttelyitä Nauhat ja kolmiot (Ribbons and Triangles), 2022 ja Menetetty mahdollisuus (Lost Opportunity), 2017 tuhoten osan hänen töistään. Tšytškanin viimeisin taidenäyttely Nauhojen ja lippujen kera (With Ribbons and Flags), 2025 peruttiin johtuen siihen kohdistuneesta uhasta ja kritiikistä. Näyttely oli omistettu anarkisti- ja antiautoritaaritaistelijoille Ukrainassa, ja siitä on painettu korttisarja, jonka tuotoilla Solidaarisuuskollektiivit tukevat antiautoritaaritaistelijoita Ukrainan rintamalla.

Tšytškania voi muistaa lahjoittamalla rahaa:

🔗 https://send.monobank.ua/jar/2Y7jVL7km9



Päivityksiä vankeudesta: Denys Matsola

Solidaarisuuskollektiivit päivitti elokuun alussa tietoja Venäjän sotavangiksi vuonna 2022 joutuneesta Denys Matsolasta. Ennen vankeuttaan ja armeijaan liittymistään Matsola toimi journalistina ja aktivistina sekä oli Prjama Dija (Suora toiminta) -yhteenliittymän jäsen.

Hyvät ystävät, meillä on uutta tietoa Venäjällä sotavankina olevan Denys Matsolan tilanteesta. Viimeisimmän tiedon mukaan häntä pidetään edelleen eristyssellissä. Vuonna 2023 häntä kuulusteltiin usein. Kuulusteluviikon aikana häntä pidettiin nälässä, luultavasti pelottelun vuoksi, jotta hän tunnustaisi jotain. On mahdollista, että hän on kieltäytynyt yhteistyöstä, tai sitten hän ei vain sopinut joihinkin tiettyihin standardeihin [ja siksi eristys jatkuu].

On epäselvää, millaisessa fyysisessä kunnossa hän on: tiedämme vain ettei hän ole käynyt lääkärissä ja toivomme sen olevan hyvä merkki. Kerran viikossa vangit viedään peseytymään. He saavat olosuhteisiin nähden kelvollista ruokaa: lähinnä veteen keitettyä puuroa, joskus muhennosta tai kanan sisälmyksiä.

Valitettavasti tällä hetkellä on mahdotonta lähettää tai antaa mitään Denysille – sensuuri on totaalista. Jatkamme uutisten seuraamista ja kamppailua häne vapauttamisekseen.

Teksti on käännös Solidaarisuuskollektiivien julkaisusta.

https://www.solidaritycollectives.org/en/denys-matsola-updates-from-captivity/

Tuokiokuvia Ukrainasta #1

Terveisiä Ukrainasta. Näin siitä pienen vilauksen. 

Kiovassa ihmiset pyrkivät elämään niin normaalia elämää kuin voivat: käyvät taidenäyttelyissä, rannalla. Tekevät töitä ja harrastavat. Metroissa näkyy lähinnä naisoletettuja, mutta niin kuulemma oli ennen sotaakin: keski-ikäiset miehet liikkuvat yksityisautoilla, jos heillä on yhtään rahaa.

Etenkin iltaisin ja öisin tulee ilmahälytyksiä. Illan helteessä luulemme ilmatorjuntaa ensin ukkoseksi, se kuuluu kaukaa. Jatkamme kävelyä kadulla, mitä muutakaan sitä? Joen yli kulkevat metrot pysähtyvät kunnes tiedetään minne päin maata ballistiset ohjukset suuntaavat. Puoli tuntia myöhemmin merkkiääni kertoo metrojen taas liikkuvan. Puolesta yöstä eteenpäin on aina ulkonaliikkumiskielto, kaupunki hiljenee. Vain roska-autot kuuluvat olevan liikkeellä.

Yhtenä yönä Shahed-dronejen surina kuuluu aina vain lähempää, se tuntuu jännityksenä kehossa. Ja taas “ukkostaa”, pommeja tiputetaan jonnekin päin kaupunkia hyökkääjän tähdätessä keskeiseen infrastruktuuriin. Ohi ajavan auton ääni laittaa kaiken mittasuhteisiin, pommitukset eivät kuulu tästä kaupunginosasta. Aamulla uutisissa kerrotaan, että kahden metroaseman päästä – sieltä, missä on jo moneen kertaan pommitetun Artjemin asetehdas – sieltä äänet kuuluivat. Savua oli mennyt metroasemalle sisään ihmiset ollessa siellä pommisuojassa. 

Niissä kaupunginosissa ei nukuta öisin. “Kuulet ballistiset ohjukset sängyssäsi, nykyään se kestä koko yön, ei vain tunnin tai pari niinkuin ennen,” kertoo toveri. Ikkunoita on alueen lähitaloissa taas enemmän rikki, seinissä reikiä. Toisella puolen kaupunkia yksi ihminen kuoli, kuusi haavoittui. Infraan osutaan, ihmisiin osutaan.

Anarkisteilla on varastoissaan luotiliivejä, sotilaskypäriä, avaruuspeittoja, niskatukia, lääkkeitä, reppuja, lämmittimiä, kissan- ja koiranruokaa – kirjojen, zinejen ja t-paitojen sijaan. Tai no, on niitäkin, mutta mittasuhteissa.

On jo mennyt yli kolme – yli 11 vuotta. Ihmiset ovat niin väsyneitä.

Minerva