Tämä teksti on jatkoa aikaisemmin julkaisemallemme, alunperin CrimeThincin koostamalle tekstikokonaisuudelle, Kazakstanin kansannousu, joka sisältää kirjoituksia kansannousun ollessa vielä käynnissä. Tässä tekstissä käymme läpi analyysiä välittömästi sen jälkeen Kazakstanista ja Venäjältä. Suosittelemme lukemaan vähintään oman johdantomme tekstistä ja päätöksestämme julkaista sen neljä vuotta myöhemmin.

Kazakstan kansannousun jälkeen

Tammikuun kuudes: näkymä Almatyn yltä. “Synkkä sumu on jäljellä tulipaloista, kaikki näyttää ydintalvelta.”

(julkaistu alunperin 12.1.2022)

Jatkoksi uutisoinnillemme Kazakstanin kansannoususta viime viikolla, olemme kääntäneet valikoiman näkökulmia tilanteeseen useista venäläisistä anarkistilähteistä ja haastatelleet kahta anarkistia Almatystä, Kazakstanin suurimmasta kaupungista, jossa taistelu oli kaikkein intensiivisintä.

Seuraavien lähteiden on tarkoitus todistaa vääräksi Venäjän, Kazakstanin ja Yhdysvaltojen hallintojen tai näiden tukijoiden köykäiset vääristelyt.

Haluamme todeta niille, jotka levittävät salaliittoteoriaa Yhdysvaltojen yrityksestä järjestää Kazakstanissa “värivallankumous”, että mielenilmaukset maassa alkoivat seurauksena hallituksen päätöksestä lopettaa tukensa kaasun ostamiselle. Saman kaasun, jonka tuottamiseen Kazakstanin valtiolla on tuottoisa monopoli. Ne jotka puolustavat Kazakstanin ja Venäjän hallituksia, puolustavat sortavia voimia, jotka pakottavat uusliberaalia kurjistuspolitiikkaa riistetyille työläisille ekstraktivismiin perustuvassa taloudessa. Kunniallinen paikka kaikille niille, jotka todella vastustavat kapitalismia, on tavallisten työläisten ja muiden hallitsevaa luokkaa vastaan asettuvien rinnalla. Ei tukemassa hallituksia, jotka väittävä edustavansa mielenosoittajia, samalla kun ampuvat ja vangitsevat heitä.

Tämä ei tarkoita sitä että yhteenotot Kazakstanissa edustaisivat yhtenäistä kapitalisminvastaista taistelua tai edes työväenliikettä. Kaikista uskottavimmat kuvaukset mielenilmausten kokoonpanosta tuovat esille, että paikan päällä on ollut laaja kattaus erilaisia toimijoita, jotka ovat hyödyntäneet monenlaisia taktiikoita saavuttaakseen päämääriänsä. Totta kai, jos tunnemme sympatiaa työläisiä kohtaan, jotka osoittavat mieltään elinkustannusten nousua vastaan, on mahdollista myös ymmärtää miksi työttömät ja marginalisoidut saattavat turvautua ryöstelyyn. 

Kazakstanin kansannousun kaltainen kriisi repii auki yhteiskunnan jakolinjat. Jokainen olemassaoleva konflikti pakotetaan murtumispisteeseen: niin etniset ja uskonnolliset jännitteet, hallitsevan eliitin keskinäinen kilpailu, kuin geopoliittinen kilvoittelu vallastakin. Sama tapahtui pienemmässä mittakkaavassa Ranskassa keltaliiviliikkeen aikana sekä Yhdysvalloissa George Floyd -kansannousun aikaan ja sen jälkeen. Nämä kriisit eivät tosin edenneet yhtä pitkälle kuin kansannousu Kazakstanissa, jossa syvään juurtuneista autoritaarisista valtarakenteista johtuen kaikki kamppailut ovat välittömästi kaikki-tai-ei-mitään-henkisiä.

Jos se pitää paikkansa, kuten olemme sanoneet, että mielenosoittajat Kazakstanissa vastustivat samoja voimia, jotka ovat vastassamme kaikkialla muuallakin maailmassa, niin silloin mielenilmaisujen väkivaltainen tukahduttaminen kuuden valtion armeijan voimin nostaa esiin kysymyksiä, jotka meidän kaikkien on kohdattava. Vaikuttaa siltä että tällaisista räjähdyksistä on tulossa käytännössä katsoen väistämättömiä, kun taloudelliset, poliittiset ja ekologiset katastrofit seuraavat toinen toistaan eri puolilla maailmaa. Kuinka valmistaudumme etukäteen siihen, että nämä murtumakohdat päättyvät mahdollisimman hyvin, huolimatta kaikista niistä voimista, jotka ovat järjestäytyneet meitä vastaan? Kuinka esittää vallankumouspotentiaalia omaavissa hetkissä muutosvoimaisia kysymyksiä kaikille heille, joiden kanssa muodostamme yhteiskunnan? Kuinka suunnata konflitkia kaikista aikaansaavimmille ja vapauttavimmille linjoille, samalla kun kilpailemme lukuisten tahojen kanssa, jotka pyrkivät asettamaan oman ideologiansa ja etunsa keskiöön? Kuinka välttää salaliittoteoriat ja manipulaatio, sekä niin tappiohenki kuin itse tappiokin?

Seuraavassa yleiskatsauksessa, joka on tehty yhteistyössä venäläisten anarkistien kanssa, esittelemme analyysin Kazakstanin kansannoususta, joka kumpuaa entisen Neuvostoliiton alueelta. Lisäksi jaamme haastattelun, jonka toteutimme Almatyssa asuvien anarkistien kanssa, heti kun internetyhteydet palautettiin maahan.

Tammikuun viides Almatyssä. Valokuva: Zhanabergen Talgat


—-

“Wahhabisteja, terroristeja, mielenosoittajia” – misinformaatiota kansannoususta

Avtonom.orgin podcast“Järjestyksen ja kaaoksen trendejä“:

“Kazakstanin hallitus yrittää kovasti pelastaa kasvonsa ja rakentaa oman versionsa todellisuudesta. Rangaistustoimet nimetään “terrorisminvastaiseksi toiminnaksi”, ikään kuin kuka tahansa hallitusta väkivaltaisesti vastustava olisi “terroristi”. Kapinalliset ovat “militantteja ja rosvoja jotka tulee tappaa” ja kansannoususta syytetään “vapaata mediaa ja ulkomaisia tahoja”. Tokajev sanoi kirjaimellisesti näin. Todistamme militantin propagandan muodostusta käytännössä silmiemme edessä. Meille kerrotaan että musta on valkoista ja sota rauhaa, eikä nyt ole tunteilun paikka, ja he jotka eivät tähän usko – saunan taakse! Lopulta kukaan ei kuitenkaan ole pahoillaan “terroristien” puolesta, tämän mantran entisen Neuvostoliiton alueen diktaattorit ovat opetelleet huolella.”

Taisteluiden alusta asti sekä kazakstanilaiset että ulkomaiset mediat ovat esittäneet väitteitä mielenosoittajien henkilöllisyydestä. Määritelmät vaihtelevat “mielenosoittajista” “aggressiiviseen nuorisoon”, “rosvojoukkoihin” ja jopa “nationalistijoukkoihin”, “20 000 Almatyyn hyökänneeseen bandiittiin” ja “islamistisiin terroristeihin”. On totta, että monenlaiset ryhmät osallistuivat kansannousuun. Mutta se ei ole itsesään ongelma – koko yhteiskunta oli edustettuna kansannousussa, kaikkine eroavaisuuksineen ja ristiriitoinen. Voidaan suurella varmuudella olettaa, että eri ihmiset osallistuivat erilaisiin toimiin hallintoa vastaan, mukaanlukien fyysinen taistelu ja ryöstely.

Anarkokommunistien Taistelujärjestön (BOAK) analyysiä Telegram-kanavaltaan Bojets Anarhist:

“Toimittaja Maksim Kurnikov sanoi jotain erittäin mielenkiintoista Eho Moskvy-kanavan aamulähetyksessä. Hän totesi, että suunnitelma aseiden viemiseksi asekaupoista ja niiden käyttäminen hyökkäykseen turvallisuusjoukkoja vastaan ei ole uutta Kazakstanissa. Täsmälleen sama asia tapahtui Aktoben kaupungissa kesäkuussa 2016: lukuisat pienempiin ryhmiin hajaantuneet nuoret miehet veivät aseita kahdesta asekaupasta, ottivat haltuunsa ajoneuvoja ja hyökkäsivät Kansalliskaartin joukkojen kimppuun, jolloin he kärsivät tappion. Kazakstanin viranomaiset ovat puhuneet tapauksesta epämääräisesti eikä vieläkään ole kovin selvää epäilevätkö he miehillä olleen “islamistiyhteyksiä.” 

Kurnikov puhui myös puolisotilaallisista vartijoista laittomilla öljynjalostamoilla länsi-Kazakstanissa. Vartijat koostuivat paikallisista kyläläisistä, joita kaupunkilaiset ivallisesti kutsuivat “mambeteiksi” (“kolhoosiviljelijä”). Nämä ryhmät ovat joskus ajautuneet aseellisiin yhteydenottoihin poliisin kanssa.

Mistä tämä kaikki kertoo? Presidentti Tokajevin puheet “ulkomailla koulutetuista terroristiryhmistä” ovat tietenkin silkkaa propagandaa ja mitä todennäköisemmin törkeitä valheita. Se että sekalaisista kansanjoukoista olisi yhtäkkiä ilmestynyt aseistettuja soluja, jotka ovat kykeneväisiä ottamaan haltuunsa turvallisuusinstituutioita ja asevarastoja, ei sekään kuulosta todennäköiseltä. Kaikesta huolimatta, ei ole olemassa todisteita islamistien tai nationalistien osallistumisesta Almatyn tapahtumiin. On kuitenkin havaittavissa, että Kazakstanissa on järjestäytyneitä ryhmiä, jotka kykenevät aktiiviseen aseelliseen vastarintaan. On todennäköistä, että ne jotka osallistuivat suoriin yhteydenottoihin turvallisuusjoukkojen kanssa edustivat osittain näitä ryhmiä ja osittain spontaanisti itsejärjestäytyneitä mielenosoittajia. Tämä on verrattavissa Ukrainan vuoden 2014 Maidan-mielenosoituksiin, joissa puolustusta järjestivät yhdessä spontaanit kansanjoukot sekä radikaalit järjestäytyneet ryhmät, jotka liittyivät mukaan protestiin.“

Väitteet fundamentalisti-islamistien osallistumisesta tapahtumiin saattavat pitää paikkansa ainakin joltain osin. Mutta on myös varmaa, että viranomaiset käyttävät kaiken mahdollisen informaation heistä vähätelläkseen muita ryhmiä ja tahoja jotka osallistuivat kansannousuun. Taloudellinen epätoivo ja yhteiskunnallinen ja poliittinen sorto usein ajavat ihmiset fundamentalismiin ja muihin radikalismin muotoihin.

Telegram-kanavalta Bojets Anarhist:

Kysymys ei-valtiollisten toimijoiden välisestä voimatasapainosta tapahtumissa on yhä tärkeä: Lukpan Ahmedjarov, oppositiota edustava toimittaja, esitti itsevarmasti Eho Moskvy -radiokanavalla että aseelliset hyökkäykset virkavaltaa kohtaan Almatyssä olivat Nazarbajevin omien joukkojen tekosia. Miksi hän oli asiasta niin varma, ei ole selvää. On huomionarvoista että Ahmedjarov havaitsi kotikaupungissaan Uralskissa mielenosoittajien viereisellä aukiolla lukuisia järjestäytyneitä ihmisiä, jotka kehottivat hyökkäämään akimatiin (kaupungintaloon). Pienestä joukosta samanlaisia “identtisesti pukeutuneita yllyttäjiä” raportoitiin myös Kostanaissa. Mistä on kyse? Joku hämäräperäinen järjestäytynyt kapinallisryhmä, rikollisryhmät vaiko todellakin tiedustelupalvelujen provokaattorit? Meillä ei ole vastauksia. Yksi asia on kuitenkin varmaa: mielenosoittajien jakaminen “rauhanomaisiin” ja “terroristeihin” vääristää todellisuutta. Jopa ennen Almatyn tapahtumia, samaisesta Uralskista oli videonpätkiä, jossa mielenosoittajat urheasti vapauttivat pidätettyjä poliisin kynsistä. 

Sallitaanpa itsellemme itsestäänselvyys: radikaali “väkivaltainen” protestointi ei takaa menestystä eikä se ole immuuni provokaatioille. Mutta puhtaasti “väkivallaton” protesti autoritäärisessä todellisuudessamme on yksinkertaisti tuhoon tuomittu alkumetreiltään. “Teitä on kuultu, me selvitämme tämän homman ja pistämme teistä väkivaltaisimmat vankilaan.” Tämän vastauksen me aina saamme vallanpitäjiltä Venäjällä, Valko-Venäjällä, Kazakstanissa….

Lukuisat huhut ja spekulaatiot että Kazakstanin valtakoneiston sisäisillä konflikteilla ja geopoliittisilla juonittelulla olisi ollut roolinsa kansannousussa, saattavat ihan hyvin pitää paikkansa. Mutta näiden huhujen ja spekulaatioiden nostaminen narratiivin keskiöön Kazakstanin tapahtumissa on poliittinen valinta. Sellaisella päätöksellä kiistetään lukemattomien kansannousuun omista syistään osallistuneiden tavallisten ihmisten toimijuus. Kuten kaikissa salaliittoteorioissa, tässäkin oletetaan, että ainoastaan hämäräperäisillä globaaleilla valtapelureilla on toimintamahdollisuuksia tällaisessa tilanteessa. Näin myös käännetään ihmisten huomio pois ilmiselvistä asioista, joiden kaikki tietävät olevan meneillään. Kuten Kazakstanin poliittisen eliitin voitontavoittelusta kaikkien muiden kustannuksella. 

Valtaistuin presidentin virkahuoneelta Almatystä.

Huhut ja spekulaatiot vaikuttavat tapahtumiin ja siihen miten muut ymmärtävät tai suhtautuvat niihin. Ovat ne tosia tai eivät kaikki tällaiset tilanteeseen puuttumiset keskittävät huomion tiettyihin yksilöihin sekä levittävät tietynlaista oletusten kattausta siitä, miten maailma toimii. Jos nämä salaliittoteoriat onnistuvat asettamaan kansannousuun osallistujat siinä määrin kyseenalaiseen valoon, että se harhauttaa ihmisiä olemaan tukematta mielenosoittajia, jotka puolustautuvat taloudellista riistoa ja poliittista sortoa vastaan, ovat ne onnistuneet tehtävässään: kaikkien pitämisessä riippuvaisina poliittisesta eliitistä.

Tokajev itse ei ole epäröinyt esittää mitä röyhkeimpiä sepityksiä, selittäen että kansannousua väitetysti johtaneita kansainvälisiä terroristeja ei ole voitu tunnistaa, koska heidän ruumiinsa varastettiin ruumishuoneista.

Bojets Anarhist:

“Käykin ilmi, että terroristeja ei voida näyttää ihmisille edes heidän kuoltuaan. Heidän taistelutoverinsa kaappasivat kuolleet suoraan ruumishuoneelta! Täysin ilman häpeää Kazakstanin viranomaiset myös väittävät, että radikaalit mielenosoittajat pukeutuivat poliiseiksi ja sotilaiksi. Näin mitkä tahansa julmuudet voidaan panna vallankumouksellisten syyksi. Ehkä mielenosoittajia ampuivatkin “naamioituneet mielenosoittajat” itse? Ja jos sattuukin käymään niin, että lapsia ja toimittajia olivat ampuneet miehet uniformuissa niin mehän jo tiedämme – totta kai ne olivat naamioituneita mellakoijia eivätkä Tokajevin erikoisjoukkojen omia julmia pyöveleitä.”

Sen lisäksi että kysymme ketkä osallistuivat kansannousuun, on tärkeätä kysyä ketkä hyötyvät sen nujertamisesta. Kuten eräs kommentti asian ilmaisi: 

“Putin ei ole nationalisti, vaan takuumies. Hän takaa Neuvostoliiton jälkeisen eliitin oman turvallisuuden lisäksi heidän omaisuutensa turvallisuuden. Aikaisemmin hän takasi sen vain Venäjän liittovaltiossa, mutta nyt vaikuttaa siltä että hän takaa sen myös Kazakstanissa. Onhan sielläkin venäläistä pääomaa.”

Katsokaamme Kazakstanin Forbes-listoja. [suom. huom. Maailman varakkaimpia listaava yhdysvaltalainen talouslehti.] Rauhanturvaoperaation todelliset hyödynsaajat ovat listattuna siellä. Lista on muuten kiinnostavan kansainvälinen. Kahdella ylimmällä sijalla on Kazakstanin korealaisia Kimejä. Ensimmäinen heistä, Vladimir Kim, on KAZ Mineralsin merkittävä osakkeenomistaja. Wikipedia kuvailee KAZ Mineralsia “brittiläiseksi kuparialan yritykseksi.” Vuonna 2021 Vladimir Kimin omaisuus kasvoi 600 miljoonalla dollarilla. Toinen heistä, Vjatselav Kim, omistaa yhdessä sijoitusyhtiö Baring Vostokin kanssa yhden Kazakstanin tärkeimmistä pankeista, Kaspi Bankin, joka on listattuna Lontoon pörssiin ja on osoittanut vaikuttavaa kasvua pandemiasta huolimatta. Itselleni oli yllätys, että kolmannella sijalla on Georgian kansalainen Mihail Lomatdze, joka on myös Kaspi Bankin osaomistaja ja sen johtaja.

Sitten on vuorossa eräs Bulat Utemuratov, joka erikoistui ulkomaankauppaan Nazarbajevin hallituksessa 90-luvulla. Hän omistaa ForteBankin, jonka nettotulot vuodelta 2020 olivat 53,2 miljardia tengeä (121 miljoonaa dollaria v. 2022). Lisäksi hän omistaa merkittäviä osuuksia tärkeimmistä mobiilioperaattoreista Kazakstanissa sekä 65% kultakaivosyhtiö RG Goldista. Muun omaisuutensa ohella hän myös pyörittää Burger King franchise-ravintolaa ja Ritz-Carlton-hotelleja Nursultanissa, Wienissä ja Moskovassa.

Viidennen ja kuudennen sijan jakavat Nazarbajevin tytär ja vävypoika. Hänen vävynsä, Timur Kulibajev omistaa enemmistöosuuden Singaporen Steppe Capital Pte Ltd:stä, joka omistaa “alankomaalaisen” KazStroyService Infrastructure BV:n ja Asset Minerals Holdingsin. Dinara Kulibajeva, Nazarbajevin tytär, yhdessä miehensä kanssa omistaa Kazakstanin Halyk Bankin. Pankin markkina-arvo on 4,3 miljardia dollaria. Seitsemännellä sijalla on venäläinen pörssikeinottelija ja “yhdysvaltalaisen sijoitusyhtiö” Freedom Holding Corporationin perustaja Timur Turlov. Yhtiön tilinpäätöksen mukaan sen varat kolminkertaistuivat vuonna 2020 1,47 miljardiin dollariin. (453,5 miljoonaa dollaria vuonna 2019), sen omat pääomat kaksinkertaistivat arvonsa 225,5 miljoonaan dollariin 131 miljoonasta dollarista ja sen nettoansiot kymmenkertaistuivat 42,3 miljoonaan dollariin neljästä miljoonasta. 

Ja niin edelleen.

Barrikadien toisella puolella ovat kaikki he, jotka työskentelevät tälle ylimystölle 300 dollarista kuussa – tämä on Kazakstanin arvioitu mediaanipalkka. He kaivavat mineraaleja maasta “brittiläisille” ja “singaporelaisille” yrityksille tai palvelevat kanssakansalaisiaan palvelusektorilla, joka myös kuuluu tältä listalta löytyville. Jotkut eivät ole löytäneet töitä suurista tai keskikokoisista yrityksistä ja heidän toimeentulonsa määrää voimme vain arvailla, mutta sen uskotaan olevan mainittuakin pienempi. Työläiset, jotka ovat keskittyneet yritysten ympärille, vaativat sosiaalisia takuita (halvempaa vettä ja sähköä, ilmaista terveydenhuoltoa, korkeampia palkkoja jne.). Ne jotka eivät ole edes työläisiä yrittävät ottaa omansa kauppaketjujen ja pankkien rikottujen ikkunoiden läpi ja ryöstetyistä kaupoista. Ottaen huomioon että työläiset jätetään taas huomiotta heti kun tilanne rauhoittuu, heidän toimiaan voi tuskin kutsua epärationaalisiksi tai epäoikeudenmukaisiksi.

Almatyn keskusta tammikuun viidentenä. Valokuva: Zhanabergen Talgat


————————-

Jañaözenista Almatyyn: Kuolleita muistaen

Bojets Anarhist:
    
“Kazakstanin tämänhetkinen kansannousu alkoi mielenosoituksista Jañaözenissa. Samasta kaupungista, jossa joulukuussa 2011 viranomaiset ampuivat lakkoilevia öljytyöläisiä. Jañaözenin tragedia on jättänyt jäljen Kazakstanin mielenosoituskulttuuriin. Ihmiset ovat vaalineet kuolleiden muistoa. Elävien velvollisuus on ollut jatkaa kaatuneiden työtä.

Tammikuussa 2022 Jañaözen nousi jälleen. Ensimmäinen kaupunki koko maassa, esimerkki kaikille muille. Virallinen syy mielenosoitukselle oli kaasun ja ruoan hintojen nousu. Mutta, kuten Mihail Bakunin totesi, pelkkä tyytymättömyys materiaaliseen tilanteeseen ei riitä vallankumoukseen vaan tarvitaan myös liikkeellepaneva idea. Kazakstanissa yksi sellainen idea oli uskollisuus taistelijoille, jotka kuolivat vuonna 2011. Työläiset jotka kuolivat silloin luoteihin eivät tule koskaan näkemään maailmaa josta he unelmoivat, mutta kuolemasta tuon unelman tähden muodostui testamentti eläville jatkaa heidän työtään. Ja niin Kazakstanin kapinalliset eivät voi perääntyä.

Kazakstanin kapinallisessa kulttuurissa on paljon opittavaa. Meidän täytyy pitää vapautusliikkeen marttyyrien muistoa yllä Venäjällä ja Valko-Venäjällä. Mihail Žlobitskin, Andrei Zeltzerin, Roman Bondarenkon ja muiden sankareiden. He kuolivat tehdäkseen meistä rohkeampia ja vahvempia ja me olemme velassa heille. Meidän täytyy kertoa miten he elivät ja minkä vuoksi he antoivat elämänsä. Kuten tapahtumat Kazakstanissa näyttävät, kaatuneet marttyyrit kykenevät nostamaan ihmiset kapinaan.”

Almaty kansannousun jälkeen.


—-

Silminnäkijöiden kertomuksia anarkisteilta Almatystä

Saadaksemme lisää perspektiiviä Kazakstanin tapahtumiin, otimme yhteyttä kahteen anarkafeministiin, jotka olivat paikan päällä joissakin kansannousun tapahtumissa. He eivät olleet yhteenottojen eturintamassa, mutta ovat tunnettuja aktivisteja jotka ovat osallistuneet feministiseen järjestäytymiseen kaupungissa jo vuosia. Heillä on lähimpänä “neutraalia” pitämämme näkökanta tapahtumiin, mitä saatoimme löytää.

Anarkofeministejä Almatyssä Kansainvälisenä naistenpäivänä 1. maaliskuuta 2021.

Esitelkää itsenne ja tilanne josta puhutte.

Olemme kaksi anarkistia Kazakstanista, käytämme molemmat she/her pronomineja. Olemme osallistuneet monenlaiseen vasemmistolaiseen, anarkistiseen, ekologiseen, eläinten vapautukseen ja vegaaniuteen liittyvään toimintaan Almatyssä viimeisten yhdentoista vuoden aikana, mutta tällä hetkellä emme ole kovin aktiivisia.

En pysty nimeämään minkäänlaista anarkististista liikehdintää Kazakstanista 2000-luvulla. 1990-luvulla oli jotain maanalaista toimintaa, mutta mitään sellaista ei ole nykyään. Aikaisemmin olin osa vasemmistomarksilaista ryhmää: kokouksia, lukupiirejä, luentoja. En tiedä mitä sen entiset jäsenet, jotka jäivät maahan tekevät nykyään. En ole kuullut “vasemmistolaisista” ryhmistä täällä.

Olin yksi järjestäjistä eräässä ensimmäisistä feministiliikkeistä täällä, Kazfemissä. Me järjestimme julkista toimintaa ja performansseja, julkaisimme feminististä lehteä nimeltä Judol’ ja järjestimme mielenosoituksia kansainvälisenä naisten päivänä.  [1, 2, 3]

Täällä on liberaali nuorisoliike nimeltä Ojan Qazaqstan (Herää, Kazakstan) joka on tälläkin hetkellä aktiivinen. He järjestävät julkisia tapahtumia, performansseja, marsseja ja poliisi usein häiritsee heitä. Ojan Qazaqstan alkoi banneritempauksesta, jonka Beibarys Tolymbekov ja Asja Tulesova järjestivät kaupungin maratonissa 2019. Heidät vangittiin 15 päiväksi ja se keräsi paljon huomiota etenkin sosiaalisessa mediassa, mikä oli uutta. On olemassa salaliittoteria, että kaikki nämä aktivistit ovat hallitusmielisiä, koska kukaan ei ole nyt vankilassa, mutta en usko että se on totta. Tunnen monet heistä henkilökohtaisesti. He myös tukevat feministisiä ja LGBTQ-kamppailuita. Toisella puolella – enimmäkseen netissä ja hallituksen media-alustoilla – monet väittävät että kaikki tämä on “lännen” tekosia. 

Kazakstan on autoritaarinen maa. Meillä oli sama presidentti, Nursultan Nazarbajev, 28 vuotta ja uusi presidentti Kasym-Žomart Tokajev on pelkkä nukke. Mutta kun ensimmäinen presidentti erosi, ihmiset alkoivat ajattelemaan muutosta. Nursultan Nazarbajevin henkilökultti ei kuitenkaan kadonnut hänen eronsa myötä. Pääkaupunki Astana uudelleenimettiin Nursultaniksi ja tämä nostatti paljon mielenosoituksia. Viime vuosina, etenkin pandemian jälkeen, taloustilanne on mennyt huonommaksi, inflaatio on ollut korkealla, korruption kanssa on ollut ongelmia jne. Maatamme on myös myyty ja vuokrattu Kiinalle ja muille maille.

Tilanne on ollut aina tämän kaltainen, mutta kymmenen vuotta sitten, tai jopa vain viisikin vuotta sitten useampi ihminen oli vielä uskollinen presidentille ja pelkäsi “epävakautta”. Siihen aikaan eläteltiin toivoa, että Kazakstan “kehittyisi” ja että asiat tulisivat menemään paremmin. Jopa Jañaözenin tapahtumien aikaan 2011 kun mieltään osoittavia työläisiä ammutiin, vain harvat Almatystä asti tukivat heitä. Monet ajattelivat että mitä siellä tapahtui oli oikein.

Aikaisemmin, jos mitään mielenilmauksia oli, niitä järjesti ja tuki vanhempi sukupolvi, työläiset ja ihmiset maakunnista ja kylistä. Näitä tapahtumia usein johti hämyinen oppositiojohtaja Muhtar Abljazov. Viimeisen kolmen vuoden aikana keskiluokkaan kuuluvia kaupunkilaisia nuoria on alkanut poliittisiksi aktivisteiksi. Enimmäkseen Almatyssa, mutta myös muissa kaupungeissa.

Ajattelen että ympäristöongelmat Almatyssa, joka on äärimmäisen saastunut ja jonka tilanne pahenee vuosi vuodelta, ovat suuri syy nuorison mielenosoituksille täällä. Sosiaalisen median kehityksen ohella toki.

Almatyn keskustaa 5. tammikuuta

Kerro meille mitä koitte Almatyssä viime viikolla

Pian uuden vuoden jälkeen alkoi saapua uutisia työläisten kansannoususta Jañaözenissa. Protesti siellä oli rauhanomainen, mutta vaatimukset aika radikaaleja, alkaen halvemmasta kaasun hinnasta aina hallituksen eroon. Mielenilmauksia alkoi myös muissa kaupungeissa. Pian tietoomme tuli, että Almatyssä olisi tammikuun 4. päivänä solidaarisuusaktio, mutta minulla ei ollut tarkempaa tietoa tästä.

Sinä päivänä matkalla kotiin kuulin mielenilmauksista eri puolilla kaupunkia ja Oyan Qazaqstanin [aiemmin mainittu nuorten liberaalien liike] aktivistien pidätyksistä. Asun hieman kaupungin ulkopuolella, vuorilla, ja kotiin tullessani oli jo käynyt selväksi, että jotain vakavaa oli tapahtumassa. Illalla kaikki internetyhteydet katkesivat. En tiennyt minne mennä ja olisiko mahdollista päästä takaisin. 

Mitä tulee kaupungin tapahtumiin tuona aikana, toverini Danijar Moldabekov, poliittinen journalisti, kirjoitti:

“Kun mielenosoittajat lähestyivät aukiota, poliisi alkoi heittää tainnutuskranaatteja ja kyynelkaasua. Minä ja tuhannet muut haukoimme henkeämme. Silmiämme ja naamaamme kirveli, voimme pahoin, yskimme loppumattomasti. Oli ihme että en pyörtynyt. He ampuivat varmaan yli sata tainnutuskranaattia kello 23 ja aamu neljän välillä, jolloin kollegoideni piti viedä minut kotiin. Kuulin paukkeen kotiini asti. 

Noin tunti sen jälkeen kun väkijoukot olivat saavuttaneet Tasavallan aukion, lähtivät ne kohti Abai-katua. Siellä heitä vastassa oli panssaroitu miehistönkuljetusvaunu ajamassa heitä kohti. Rekka jonka kyydissä kansalaiset heiluttelivat Kazakstanin lippuja ajoi heidän ohitseen. Jotkut rekan kyydissä pitelivät kilpiä, jotka he ilmeisesti olivat anastaneet mellakkapoliisilta.”

Ihmiset kuulivat räjähdyksiä läpi yön. En suostunut uskomaan sitä. Aamulla sain uutisia puhelimen välityksellä. Soittelin kaikille puolen päivän ajan: kuulin uhreista, kuulin että aktivistit oltiin vapautettu. Vain joidenkin ystävien kotoa oli mahdollista päästä nettiin. Kaupungintalo oli vallattu. Kaikki yrittivät vakuutella meitä pysymään kotona. Spekuloitiin että mielenilmaukset saattavat olla kansanmielisiä ja jotkut muuttuivat pelokkaiksi. Olen itse etninen venäläinen Kazakstanissa. Emme saaneet tietoa keitä aukiolla tai kaupungissa oli. Minä ja ystäväni päätimme käydä katsomassa.

Almatyn keskustaa 5. tammikuuta

Kaupunki oli puoliksi tyhjillään. Kazakstanin lipuilla varustetut autot ajelivat katujen läpi, huutaen jotain iloisia huutoja. Kaikki paikat olivat kiinni. Oville oli laitettu kylttejä joissa luki: “seisomme kansan puolella.” Ilmapiiri oli innostunut. Kun pääsimme lähemmäs aukiota, näimme lisää nuorten miesten joukkoja. Näin poliisin olkahihnan maassa. Kokoontuvilla ihmisillä oli astaloita. Se oli hieman pelottavaa, mutta kukaan ei ollut aggressiivinen. Vuoden 1986 tapahtumien muistomerkillä (kansannousu neuvostohallitusta vastaan) kohtasimme mielenosoittajia poliisin kilvillä varustettuna. Emme nähneet yhtään poliisia tai sotilasta.

Sitten näimme akimatin (kaupungintalo) palavan. Emme uskoneet silmiämme. Ihmiset ruokkivat kokkoa. Kaikki olivat rauhallisia. He mursivat ovet vastapäiseen rakennukseen, jossa oli televisiokanavien ja muiden hallituksen palveluiden toimipisteitä. Joukko miehiä tuli luoksemme ja kysyivät. “Miksi tulitte?” (He tarkoittivat, miksi tulimme, koska olemme etnisesti venäläisiä.) “Tämä on minun kaupunkini ja maani siinä missä sinunkin”, minä vastasin. He tervehtivät meitä iloisesti. Emme kokeneet mitään aggressiota heiltä.

Tarjosimme mielenosoittajille kuumaa teetä. Sama mies kertoi meille, että hän oli mielenosoituksissa alusta asti ja että kaikki alkoi rauhanomaisesti, mutta sitten viranomaiset alkoivat heittää valokranaatteja ja turvautua väkivaltaan. “Nyt he ampuvat taistelijoita”, hän sanoi. Vartijoita oli vain lähellä akimat-rakennusta. Hän ja muut miehet olivat nähneet siellä ihmisiä ammuttavan päähän. He olivat soittaneet takseja ja laittaneet haavoittuneita niihin saadakseen heidät sairaalaan. Hän kertoi meille että he aikoivat vallata lentokentän, jotta Venäjän armeija ei voisi laskeutua sinne. Monet hallituksen ja bisneseliitin jäsenistä olivat jo lähteneet maasta yksityisillä lentokoneilla. Huhujen mukaan itse Nazarbajev olisi poistunut maasta.

Ketkään ihmisistä keitä näimme aukiolle eivät näyttäneet “rosvoilta”.

“Me olemme kansan puolella.”

He halusivat hallituksen eroavan. He eivät noudattaneet käskyjä, kukaan ei vedellyt heidän narujaan. Tämä oli maanlaajuinen työläisten kansannousu. Kukaan ei pelännyt kuolemaa emmekä nähneet vihaa. He näyttivät meille vammojaan kumiluodeista ja varoittivat, että kohta ampuminen alkaa tosissaan ja että meidän olisi parempi lähteä. Räjähdysten ja ammuskelun ääni tuli lähemmäs ja tiheämmäksi. Lähdimme. Yksi miehistä antoi meille kyydin autollaan. Kaikkien noiden päivien ajan ihmiset osoittivat solidaarisuutta toisilleen. Ystäväni ja minä päätimme pysyä yhdessä kotonani. Olimme innoissamme. Tämä oli ennen kuin kuulimme uutiset tuhosta, ryöstelystä ja siviiliuhreista. Keskiyöllä tammikuun 5. ja 6. päivien välillä internetyhteydet suljettiin. Neljän päivän ajan olimme eristettyjä. Me pystyimme vain soittamaan ja vastaanottamaan puheluita, eivätkä nekään toimineet hyvin.

Sinä yönä kaikki palveluntarjoajat, mukaanluettuna palolaitos ja terveydenhuolto, jättivät kaupungin. Tulipaloja sammuttivat vapaaehtoiset. Jotkut mielenosoittajat ja vapaaehtoiset yrittivät myös estää “ryöstelijöitä.”

Tammikuun 7. päivänä jotkut kaupat ja pankkiautomaatit kaukana keskustasta toimivat yhä. Siinä osassa kaupunkia kaikki oli kunnossa, lukuun ottamatta poltettuja hallituksen rakennuksia. Myös jotkin palvelut toimivat. Edellisenä päivänä rakennuksiin oli ollut mahdollista päästä sisään, kukaan ei vartioinut niitä. Tällä kertaa otimme valokuvia, mutta sitten kuulimme että joku ampui ilmaan lähellä ja poistuimme alueelta. 

Tammikuun 9. päivän iltana oli mahdollista saada proxy-palvelimien kautta yhteys internetiin. Mobiiliverkot olivat yhä alhaalla. Tammikuun 10. päivän aamuna yhteys oli pystyssä kaikkialla, mutta vain yhteen asti päivällä ja sitten puoli kuudesta puoli kahdeksaan illalla.

Kazakstanin ulkopuolella on ollut paljon puhetta siitä kuka mielenosoitusten “takana” on. Ovatko nämä syytökset millään tapaa uskottavia? Olemme nähneet myös uutisia siitä, että hallituksen sisäisten ryhmittymien väliset yhteenotot ovat vaikuttaneet tilanteeseen. Kuinka paljon uskot islamistisen fundamentalismin olevan mukana tapahtumissa?

Presidentti Tokajev hallitsee yhä, vaikka hänen eläköitymisestään huhutaan. Hallituksen TV-kanavat ja media levittävät nyt niin paljon disinformaatiota ja propagandaa. On liian aikaista vetää johtopäätöksiä, mutta jotkut asiat ovat selkeitä. Kaikki alkoi kansannousuna. Ja kyllä, he polttivat akimatin, mutta kukaan ei johtanut heitä. He vain halusivat päästä vanhasta hallinnosta eroon. He eivät olleet “rikollisia”. 

Kun kansannousu oli alkanut, muitakin tahoja ilmaantui näyttämölle. Emme tiedä keitä he olivat. Mutta on totta että he olivat järjestäytyneitä. Keiden toimesta? Tällä hetkellä liikkuu paljon huhuja. Jotkut viralliset mediat sanovat, että he ovat Kirgisiasta, jossa on ollut useita vallankumouksia itsenäisyyden aikana. Samat mediat levittävät myös tietoa talibanista ja jihadisteista. Henkilöt, joita tunnen henkilökohtaisesti, sanoivat että he näkivät kaduilla ihmisiä jotka “näyttivät siltä”.

Kazakstanissa en ole kuullut mitään puhetta CIA:sta. Uskon että se on Venäjän propagandaa. Presidentin entinen avustaja esitti väitteitä salaliitosta hallintorakenteiden sisältä, väittäen että vuosien ajan vuorilla ylläpidettiin “koulutusleirejä” ja että Kansallinen turvallisuuskomitea peitteli tätä tietoa. Hän väitti: “Minulla on luottamuksellista tietoa siitä, että 40 minuuttia ennen hyökkäystä lentokentälle annettiin käsky vartioinnin poistamisesta kentältä.”

Almaty, 7. tammikuuta

Mitä sinulla on sanottavana kansannousun sisäisistä dynamiikoista?

Kaikki Kazakstanin ulkopuolella yrittävät analysoida mitä tapahtuu. On hyvin vaikeata tehdä analyysia ilman kontekstia. Ja maan sisällä sitä ei voi tehdä, koska tieto ei kulje. Uskon että jopa me, tämän maan asukkaat, emme tule vielä pitkään aikaan ymmärtämään mitä tapahtui. Sen lisäksi että meillä ei ole tällä hetkellä vakaata internetyhteyttä ja aikaisemmin ei ollut edes puhelinverkkoa, kaikkia uutiskanavia sensuroidaan ja tilanne sen suhteen muuttuu vain pahemmaksi ja pahemmaksi.

En aio kuvailla teorioita, joita kiertää nyt ympäriinsä, mutta monet niistä liittyvät erilaisiin valtakamppailuihin Nazarbajevin klaanin ja muiden valtaa tavoittelevien välillä. Yhden teorian mukaan Tokajev varmistelee valta-asemaansa Venäjän armeijan avulla.

Pelottavinta tässä kaikessa on, että tapahtumiin osallistuneiden kymmenien tuhansien ihmisten hyväntahtoisia yrityksiä muuttaa maan yhteiskunnallisia ja poliittisia olosuhteita paremmaksi kaikille, käytetään nyt maan resurssien uudelleenjakamiseen vain muutaman tahon kesken. Kyllä, se kaikki alkoi länsi-Kazakstanin työläisten taloudellisista vaatimuksista, heidän vastustaessaan kaasun hinnan jyrkkää nousua. Sitten vaatimuksista tuli poliittisia: hallituksen ja presidentin ero, pormestareiden valinta äänestämällä ja vaatimus parlamentaarisesta tasavallasta. Joihinkin vaatimuksista vastattiin, mutta ei kerralla, ja kun ne jätettiin huomiotta, mielenilmausten ja solidaarisuuden aalto levisi kaikkiin Kazakstanin kaupunkeihin niin että se ulkopuolelta näytti suurelta vallankumoukselliselta purkaukselta, jollaista maassamme ei ole nähty kolmenkymmenen autoritäärisen hallinnon vuoden aikana.

Emme voi sanoa varmaksi nyt muuta kuin että mielenilmaisulla ei ollut julkista johtajaa ja että katumellakoihin ja hallintorakennusten valtauksiin ei kytketty julkilausuttuja vaatimuksia. Mutta: tapahtumien aikana tehtiin murhia ja siviilien keskuudessa on paljon uhreja. He kärsivät ensin taisteluissa poliisin kanssa, sitten toistensa kanssa kaduilla tilanteissa, joista poliisit pakenivat, ja lopulta Kazakstanin ja ODKB:n joukkojen ampuessa siviilejä, vaikka he olivat luvanneet suojelevansa vain valtion instituutioita.

Ne mediat, joiden toiminnan sallittiin jatkuvan, alkoivat kertoa meille radikaaleista ja islamisteista, hyödyntäen ajatusta ulkopuolisesta vihollisesta. Ennen tätä, mielenilmauksen ensimmäisten päivien aikana, diskurssissa puhuttiin rauhanomaisen dialogin aloittamisesta mielenosoittajien kanssa – kunnes vain päivää myöhemmin presidentti Tokajev antoi käskyn ampua kuolettavasti. ODKB:n joukkojen maahansaapumisen ja kahden päivän jatkuvan ammukselun jälkeen Tokajev rinnasti mielenosoittajat terroristeihin, samoin kuin aktivistit ja ihmisoikeuksia vaativat. Itsenäinen media oli hänen mukaansa uhka vakaudelle. Valtion diskurssi on koko ajan muutoksessa etsiessään vihollista. Eilen se vihollinen oli palkatut työttömät Kirgisiasta, nyt se on radikaalit Afganistanista. Me kaikki toivomme että huomenna se ei olisi aktivistit, jotka ovat vaatineet viimeisen kolmen vuoden ajan poliittista reformia Kazakstanissa.

Mitä voit kertoa meille repressiosta?

Kirgisialainen muusikko Vikram Ruzahunov pidätettiin “terroristina” ja Kazakstanin viranomaiset kiduttivat häntä. Hänet pakotettiin tekemään video ja “tunnustamaan”. Hän on nyt vapaalla jalalla. Paikallinen itsenäinen toimittaja Lukpan Ahmedijarov on pidätetty. Toinen toimittaja, Mahambet Abjan, lähetti tammikuun 5. päivä viestin että poliisit tulivat hänen asunnolleen, hän on nyt kadonnut. Ystäväni ja muut ihmiset sosiaalisessa mediassa kertovat sukulaisistaan ja ystävistään jotka ovat kadonneet

Viranomaiset ovat varmistaneet jo satojen uhrien kuoleman, mukaanluettuna kahden lapsen. Aktivisteja ay-liikkeestä on kateissa – mukaanlukien Kuspah Kosšigulov, Tahir Erdanov, Amin Eleusinov ja hänen sukulaisensa. Almatyssä (venäläisen oppositiota edustavan) Dožd -kanavan toimittajia kohti ammuttiin, kun he yrittivät kuvata ruumishuoneen lähellä. Tammikuun 6. päivänä vapaaehtoiset tulivat torille. Joillakin aktivisteilla oli kyltti jossa luki “Emme ole terroristeja”. Poliisi ampui heitä kohti, tappaen ainakin yhden.

Miten ajattelet venäläisten joukkojen saapumisen Kazakstaniin muuttavan asioita pitkällä aikavälillä?

Venäläisten joukkojen maahantulo on hyvin huolestuttavaa. Ukrainan sodan vallitessa (suom. huom. vuonna 2014 alkanut sota ennen täysimittaista hyökkäystä) kuvittelemme kaikista pahimpia skenaarioita. Kaikki joita tunnen pitävät tätä sopimattomana ja ovat samaa mieltä siitä, että voimme kutsua sitä miehitykseksi.

Henkilökohtaisesti uskon että venäläisten joukkojen saapuminen maahamme sementoi Venäjän jo valmiiksi vahvan vaikutusvallan Kazakstanin politiikkaan ja Kazakstanista tulee Venäjän kaltainen sellaisena kuin sen tunnemme, missä aktivisteja kidutetaan ja syytteitä tehtaillaan tyhjästä. Poliittinen oppositiomme on jo täysin hiljennetty ja kansa on peloissaan. Ottaen huomioon että tämä on toinen kerta kun mielenosoitusten aikana ammutaan (2011 ja 2022), ja koska Kazakstanin historiassa on koettu myös Neuvostoliiton toimesta kansannousun brutaali murskaaminen vuonna 1986, ja koska tiedot murhattujen ihmisten määrästä ovat yhä salassapidettyjä… niin, meillä ei ole toivoa, että lähitulevaisuudessa saisimme tietää mitä todella tapahtui, kuinka monia tapettiin ja haavottui. Luku on todennäköisesti tuhansia.

Mitä ajattelet että tapahtuu seuraavaksi?

Informaatiosotien, propagandan ja eristyksen keskellä on liian aikaista kuvitella lopputulemaa. En ole politiikan asiantuntija. Sortotoimet kiihtyvät varmasti. Internetiä ja kaikkea mediaa tullaan sensuroimaan. Hallitus yrittää näyttää parhaat puolensa ihan kuin he olisivat sankareita, jotka pelastivat meidät terroristeilta. En ole varma toimiiko se. Mutta toistaiseksi uskon että tulee olemaan hiljaista. Ihmiset ovat liian peloissaan ja sokissa.

Onko mitään mitä ihmiset Kazakstanin ulkopuolella voivat tehdä tukeakseen sinua ja muita siellä?

Levittää tietoa, toki. Ehkä kohta tulemme kohtaamaan lisää sortoa ja jotkut aktivisteista tarvitsevat apua lähteäkseen maasta. Tärkein tuki on informatiivisuus. Vuonna 2019 presidentinvaalien jälkeen meitä pidätettiin mielenosoituksissa ja ainoat, jotka kirjoittivat siitä olivat ulkomaalaiset mediat ja riippumattomat mediat Kazakstanissa (joita on hyvin vähän ja joiden sivut ovat usein blokattuja). On tärkeätä olla maalailematta Kazakstanin verisestä tammikuusta kauniita vallankumouksen kuvia, kuten monet vasemmistolaiset julkaisut ovat tehneet. Mutta sitä ei myöskään tule nähdä vain ulkopuolelta tulleena terroristisena toimintana, kuten monien eri maiden viralliset lähteet väittävät.

Almaty päivää myöhemmin.