Kampanjan loppuevaluaatio #1

kuva: Jelden

Tavoitteet

Olimme asettaneet päätavoitteeksemme saada mahdollisimman monta kuukausilahjoittajaa Solidaarisuuskollektiiveille, sillä he ovat nimenneet sen omalta kannaltaan mielekkäimmäksi tuen muodoksi ennustettavuutensa vuoksi.

Emme halunneet kuitenkaan lähestyä rahankeräämistä vain hyväntekeväisyysmäisestä yksilönvalintaan pohjautuvasta perspektiivistä, vaan lähestyimme erilaisia kaveriporukoita, poliittisia ryhmiä ja yhteisöjä toiveenamme, että voisimme rakentaa jonkinlaista yhteisempää taloutta. Halusimme tunnustella, voisimmeko anarkistisena liikkeenä Suomessa rakentaa jonkinlaisia yhteisiä ajatuksia siitä mihin käytämme rahaa, niin yksilöinä kuin ryhminä. Lisäksi halusimme ehdottaa ryhmille sisäistä keskustelua rahasta ja taloudesta pohtien, minkälaisia rahavirtoja ryhmien sisällä liikkuu. Vaikkei ryhmällä olisi yhteisiä varoja tai kaikilla jäsenillä olisi mahdollisuutta lahjoittaa, niin ehkä osalla ryhmän jäsenistä olisi tai ryhmälle heräisi kiinnostus kerätä rahaa yhteisesti kampanjaan.

Tavoitteenamme oli myös, että Solitraktori voisi toimia katalysoivana voimana ja kannustaa muita ryhmiä tekemään solidaarisuustyötä Ukrainassa toimivien anarkistien kanssa, sen sijaan että me olisimme jonkinlainen pää- tai ainut toimija aiheen tiimoilta. Siksi koimme puolen vuoden projektiaikamme sopivaksi – sen aikana käynnistäisimme toimintaa, joka jatkuisi lopettamisemme jälkeenkin kuukausilahjoituksina sekä muiden tekeminä solidaarisuusaktiviteetteina. Lähestyimme viestitse useita ryhmiä, niin sähköpostitse kuin sometilien kautta. Meillä oli kutsulistallamme aika laajasti erilaisia antiautoritaarisia ja vasemmistolaisia toimijoita eri kaupungeista.

Lisäksi meillä oli ajatuksena, että haluamme tutkia erilaisten rahankeräystapojen toimivuutta, ja tuottaa siitä analyysiä itsellemme (me Solitraktorin jäsenet toimimme muissakin kollektiiveissa) sekä muille antiautoritaarisille poliittisille toimijoille. Halusimme hetkeksi pysähtyä sen äärelle, että millaiset rahankeräystavat tuottavat minkäkinlaista tulosta ja minkälaisia resursseja erilaisten keinojen toteuttamiseksi tarvitaan.

Miten eri rahankeräyskeinot toimivat?

Kuukausilahjoitukset

Tärkeimmäksi tavoitteeksemme nimeämämme kuukausilahjoitukset eivät osoittautuneet suosituksi tavaksi lähteä kampanjaan mukaan. Kuukausilahjoittamisella saavutimme kaikista vähiten ihmisiä ja tietääksemme alle kymmenen henkilöä lähti lahjoittajaksi. Toisaalta, 5 euron kuukausilahjoittaja lahjoittaa jo yhdessä vuodessa yhteensä 60 €, ja jos henkilö jatkaa useita vuosia, ja jos summa on yhtään tuosta vielä isompi, niin jo 5–10 lahjoittajaa saa pitkässä juoksussa melko ison summan kasaan!

Syitä sille, miksi emme saaneet kovin monia kuukausilahjoittajia, löysimme useita. Antiautoritaarisissa ja anarkistisissa piireissä kuukausilahjoittaminen poliittiseen toimintaan ei ole välttämättä kovin puoleensavetävää, koska siitä jää niin vahva digitaalinen jälki. Tästä syystä ajattelemme, että meidän olisi täytynyt nähdä erityistä vaivaa sen perustelemiseksi, miksi kuukausilahjoittaminen on merkityksellistä. Lisäksi meidän olisi pitänyt tehdä Solitraktoria enemmän tunnetuksi, sillä vaikka Solidaarisuuskollektiivit on monelle tuttu, ehkä monia hämmensi Solitraktorin rooli. Kampanjamme kesti vain puoli vuotta, ja se on lopulta hyvin lyhyt aika uuden ryhmän tunnettuuden rakentamiseen. Pohdimme myös, että jäiköhän moni tuttummekin hieman katselemaan (joko tiedostaen tai tiedostamattaan), että näkisi jotain ”näyttöä” tälle projektille kuukausilahjoittajien keräämisestä, ennen kuin lähtisi itse mukaan.

Kokeilimme myös pientä vastikkeellisuutta, eli lupasimme kaikille kuukausilahjoittajille yhden postikortin distrostamme. Tämä ei näytä vaikuttaneen suuresti lahjoittajien määrään. Ehkä viestintämme olisi voinut olla tehokkaampaa.

Lopputiivistys: Jos haluaa kerätä kuukausilahjoittajia, niin…

• Tarjoa anonyymeja keinoja kuukausilahjoittamiseen
• Perustele hyvin, miksi säännöllistä lahjoitusta tarvitaan
• Varaa projektiin ainakin vuosi tai enemmän, jotta ihmiset oppivat tuntemaan projektin, tai kerää rahaa jo olemassa olevan, tunnetun ryhmän toiminnan osana
• Panosta enemmän viestintään ja ”mainostamiseen”, esim somessa

Distromyynti

Meillä oli distrossa myynnissä t-paitoja, huppareita, sukkia, pätsejä, zinejä, postikortteja ja julisteita. Vaatteet ja pätsit saimme suoraan Solidaarisuuskollektiiveilta, joten meidän ei tarvinnut suunnitella printtejä tai tilata painatuksia. Postikortit teetätimme David Tšytškanin maalauksista, eli jälleen meidän ei tarvinnut suunnitella kuvituksia (paitsi korttien takapuolelle), mutta painatuksen toteutimme Tampereella.

Koimme, että kaikenlaisen merchin myyminen oli hyvä tapa kerätä rahaa. Se oli aika tasainen tulovirta, jonka määrään pystyimme itse vaikuttamaan aktiivisuudellamme. Kävimme distron kanssa kymmenessä eri tapahtumassa kuuden kuukauden aikana, joten olimme melko aktiivisia. Keräsimme näistä myynneistä yhteensä noin 2000 €, eli keskimäärin noin 200 € per tapahtuma. Laitoimme itse rahaa postikorttien painamiseen ja Solidaarisuuskollektiivit oli laittanut rahaa jo aiemmin paitojen painamiseen, joten jos haluaisi omansa kuluista takaisin, niin tulot olisivat pienemmät.

Distron pitämisellä on tietysti muitakin hyötyjä kuin pelkkä rahallinen hyöty. Distron pitäminen tuo tilaan poliittisen presenssin ja vaikkeivät ihmiset ostaisi mitään, tiedon distribuutiolla on myös iso merkitys. Ihmiset saavat fyysisen muistutuksen distron teemoista, kiinnostuneet pääsevät keskustelemaan aiheesta ja halukkaat voivat ottaa mukaan zinejä ja muuta tietoa printatussa muodossa.

Toiset tapahtumista olivat tuottoisampia kuin toiset, ja myynti vaihteli hyvin paljon tapahtumien välillä. Ehkä sellaiset tapahtumat olivat tuottoisimpia, jotka olivat joko kooltaan hyvin suuria (kuten Helsingin Varjokirjamessut) tai luonteeltaan ei-niin-eksplisiittisen-poliittisia (esim. Tampereen Punk Piknik).

Koimme, että anarkistien “omat tapahtumat” (kuten Tattoo Circus) ei välttämättä ole parhaita paikkoja myydä poliittista materiaalia. Toisaalta Helsingissä on ollut Solidaarisuuskollektiivien merchiä myynnissä jo useamman vuoden, joten distromme ei tarjonnut helsinkiläisille anarkisteille kovin paljon uutta. Lisäksi toisistamme tietämättä olimme tehneet postikortteja ja helsinkiläiset julisteita samoista David Tšytškanin maalauksista, tässä yhteistyö olisi ollut varmaankin järkevää. Sitten tosin otimme julisteita Solitraktorille myyntiin ja vastaavasti painamiamme kortteja jäi Helsinkiin. On hyvä, jos pystyy hieman analysoimaan kunkin tapahtuman yleisöä ja oman merchin myynnin historiaa kyseisissä konteksteissa jo ennalta.

Oli yllättävän toimivaa laittaa distropöydälle ihan vain lahjoituskippo! Emme aluksi hoksanneet sitä, mutta aina kun laitoimme sellaisen, niin moni halusi lahjoittaa rahaa.

Lopputiivistys:

• Tukituotteiden myyminen on työläähkö mutta melko varma tapa kerryttää rahaa pidemmällä aikavälillä
• Distron pitämisellä on myös merkitystä poliittisen tiedon jakamisen kannalta
• Muista lahjoituskippo!
• Analysoi tapahtumasi yleisöä
• Kommunikoi tukituotteista muiden saman aiheen äärellä olevien kanssa

Ruuanmyynti

Koitimme myös ruuan myymistä yhdessä tapahtumistamme, kun yksi ruuanmyynnillä rahaa keräämään erikoistunut ryhmä lähti kampanjaan mukaan. Sillä saatiin mukava panos lisää kampanjan aikana kerättyyn pottiin, vaikka esimerkiksi keikkatuloihin verrattuna ruuanmyynti osoittautuikin pienimuotoisemmaksi. Ruuan merkitys tosin on myös yhteisöllinen – on tosi kivaa, kun tapahtumissa on mahdollisuus syödä.

Yksi jäsenistämme järjesti myös yhden ruuanmyyntitapahtuman erikseen, jolla kerättiin rahaa Ukrainaan Lviv Vegan Kitchen -kollektiiville. Tapahtumassa myytiin vegaanista pizzaa, ja tästä uurastuksesta tulikin hyvä potti nimittäin melkein 700€! Eli kyllä ruuanmyynnilläkin voi tienata.

Keikat

Yhteistyötahomme järjestivät kampanjamme aikana kaksi tukikeikkaa. Alunperin niitä oli tarkoitus olla useampia, mutta osa keikoista peruuntui matkan varrella. Keikkojen järjestämisen suhteen meillä oli tavoitteena muun projektin luonteen mukaisesti, että saisimme olemassaolevia keikkajärjestäjiä innostettua järjestämään Solidaarisuuskollektiiveille tukikeikan. Aluksi näytti siltä, että saisimme myös joihinkin pienempiin kaupunkeihin keikkoja järjestymään, mutta lopulta vain Helsinki ja Tampere onnistuivat.

Parhaimmillaan tukikeikat voivat olla todellinen sampo tällaiseen rahankeräysprojektiin, jos sattuu olemaan suhteita hyviin keikkajärjestäjiin, tai jos itsellä on resursseja ja suhteita alkaa järjestää sellaisia. Keikat voivat olla keino saada isompi summa rahaa kasaan kerralla, verrattuna esimerkiksi tukituotteiden myymiseen, jossa saa ehkä pidemmän ajan kuluessa rahaa kerrytettyä. Vertailun vuoksi: saimme kahdesta tukikeikasta suurinpiirtein saman verran rahaa kasaan kuin puolen vuoden distroilusta kymmenessä tapahtumassa. Tosin toki keikkojakin alettiin järjestämään jo kuukausia ennen itse tapahtumaa.

Tukikeikkojen järjestäminen tuntui siinä mielessä mielekkäältä myös, että pystyimme tuomaan poliittista sisältöä keikalle, jolla ei muuten sitä olisi ollut niin paljon, tai se ei liittynyt Ukrainan tilanteeseen. Varsinkin kokonaan ”oman” tukikeikan järjestäminen tuntui mukavalta tilalta, sillä bändit oltiin kysytty varta vasten solidaarisuuskeikalle soittamaan, ja se kuului niin innostuneissa välispiikeissä, kuin myös monen distron ääreen löytäneen punkkarin innostuksessa. Keikkoihin on myös helppo yhdistää ruokamyyntiä, puheita ja merchin myyntiä.

Lopputiivistys: Keikkojen lipputuloista saa parhaimmillaan suuren määrän rahaa, mutta niiden järjestämistä varten pitää olla hyvin kontakteja tai paljon muita resursseja omasta takaa.

Yhteiset rahavirrat ja solidaarisuuteen katalysointi

Suurimpaan osaan kampanjan alussa lähettämistämme sähköposteista ei vastattu. Vastausten puutteesta kävi ilmi, kuinka paljon antiautoritaarisessa liikehdinnässä toimitaan henkilökohtaisten suhteiden varassa. Kun juttelimme tuttujemme kanssa suoraan, niin osa ihmisistä oli hyvin kiinnostuneita ja valmiita yhteistyöhön. Ja toki: uusien ihmisten tapaaminen kasvokkain esimerkiksi distroa pitäessä herättää todennäköisemmin keskustelua kuin sähköpostitiedustelut.

Tietääksemme myöskään ryhmissä tai kaveriporukoissa keskustelu ei ole toteutunut kovinkaan paljon. Se on kyllä myös varsin ymmärrettävää, koska kaikki tietämämme ryhmät ovat hyvin kiireisiä omien agendojensa kanssa. Koska lopulta vain pari ryhmää osallistui kampanjaamme, emme päässeet paljoakaan jyvälle rahavirroista joita eri ryhmät liikuttelevat emmekä saaneet aikaiseksi keskustelua siitä, voisimmeko tehdä esimerkiksi ajoittain yhteisempiä päätöksiä siitä, minne suunnata rahaa liikkeenä.

Vaikuttaa myös siltä, että vastikkeellisuus on helpoin keino kerätä rahaa solidaarisuuskampanjoissa, mitä ehkä on kiinnostavaa pohtia hieman lisääkin. Miksi ostaminen ja myyminen miellyttää myös anarkistipiireissä? Toisaalta – on meillä hyviä kokemuksia rahan keräämisestä myös suoraan pyytämällä ihmisiltä, mutta tätä keinoa emme tässä kampanjassa käyttäneet.

Lopputiivistys:

• Lähesty suoraan omia tuttujasi niin kasvotusten kuin yksityisviesteillä, sen sijaan että lähestyt pelkästään uuden ryhmän nimissä anonyymisti
• Muistuta vastaanottajia viesteihin vastaamisesta – ensimmäiseen viestiin harva muistaa vastata
• Mieti keinoja miten luoda yhteyksiä ryhmien eikä vain henkilöiden välille
• Osta ja myy. Ja pyydä!

Tulot

Kuuden kuukauden aikana onnistuimme keräämään viiden hengen porukkamme kesken sekä yhteistyötahojemme avulla lähes 5000€ Solidaarisuuskollektiiveille. Tässä on tarkempi listaus eri tulomuodoittain:

Keikkalippujen tulot (2 keikkaa): 2383€

Distromyynnit (10 tapahtumaa): 2135€

Käteislahjoitukset: 179€

Ruoanmyynti (1 tapahtuma): 129€

→ yht. 4826€

Muita huomioita

Emme tulleet ajatelleeksi, että jo alusta alkaen olisi hyvä panostaa huolelliseen kirjanpitoon. Kuitenkin kun Solitraktori-projektissa rahankeräys oli isossa roolissa, ja erilaisia tuloja oli tiedossa monenlaisia ja hyvin tiuhassa tahdissa, niin esimerkiksi tällaisen loppuevaluaation ja muutenkin perässä pysymisen kannalta olisi ollut kätevää, kun olisi alusta asti ollut vähän skarpimpi. Ei sitä edes kovin ammattimainen tarvitsisi olla.

Ota tästä jälkeenpäin tajuamamme, poliittisen rahankeräyksen diy-kirjanpidon vinkit talteen:

• Hommaa samantien kirjanpitoa varten vihko, ettei kaikki muistiinpanot ole erillisillä lippulappusilla
• Merkkaa tuotteen ja summan lisäksi myös se, että onko ostos maksettu Mobilepaylla vai käteisellä
• Merkkaa myös, onko ostaja maksanut tuotteesta pyytämämme summan vai enemmän
• Jos käytät liukuvia hintoja varaudu sekavuuteen…

Mikäli et onnistunut vielä ostamaan itsellesi hienoja Solidaarisuuskollektiivit-vaatteita, niin Sabotage.ninja -nettidistrossa on nykyään Solidaarisuuskollektiivien merchiä myynnissä, joten voit täydentää vaatevarastoasi ja tukea Ukrainassa toimivia anarkisteja sitä kautta! Myös Mustan kanin kololla Helsingissä on myynnissä joitain Solidaarisuuskollektiivien tukituotteita, kuten paitoja sekä julisteita ja postikortteja David Tšytškanin maalauksista.